Into Konrad Inha valitsi Suomi kuvissa -kirjaansa vuonna 1896 peräti kolme kuvaa Viipurin Monrepos’ista. Kirjassa oli yhteensä 86 suurta, vähintään kokosivun kuvaa. Maisemat ovat pääosassa, kaupunkinäkymät sivuosassa. Helsingistä oli kahdeksan kuvaa (lähinnä komeista julkisista rakennuksista), Porvoosta kaksi, Käkisalmesta (linnasta), Kuopiosta (laivasatamasta), Tampereelta (järvinäkymä kohti teollisuuslaitoksia ja kirkkoja), Hangosta (satamasta merelle), Haminasta, Loviisasta ja Tammisaaresta kustakin yksi, Turusta ei jostain syystä ainuttakaan. Vertailun vuoksi: Suursaaresta oli viisi satama- ja maisemakuvaa ja Vaasan saaristosta hylkeenpyynnistä ja kalastuksesta samoin viisi kuvaa. Hankkeen kunnianhimoisuutta osoittaa se, että niin kirjan nimi kuin kaikki kuvatekstitkin olivat kuudella kielellä (suomeksi, ruotsiksi, venäjäksi, ranskaksi, saksaksi ja englanniksi). Kuvalaatatkin valmistettiin Wienin Steyrermühlissä. Tärkeimmät kaksi kuvaa painettiin uudelleen Suomen maisemat -kirjan edellistäkin runsaammin kuvitetussa laitoksessa 1925.
Monrepos’ia (“Monrepoota”) kehutaan kirjassa monin laatusanoin. Kuvateksteissä todetaan, että “luontoa ei siellä ole pantu pakotusröijyyn vaan se on saanut vapaasti peittää maan. Monrepoo on sen kautta saanut jotain runollisuutta ja suloista rauhaa, joka yhä uudelleen viihdyttää mieltä”. Alla kuva Inhan kirjasta ja vieressä sama paikka 2006. Kuvan silta on yksi niistä kahdesta ns. kiinalaisista kaarisillasta, jotka Pro Monrepos -yhdistys ja suomalaiset ammattikorkeakoulun opiskelijat rakensivat uudelleen 1998–2001. Monikieliset kuvatekstit alla.
Suomalaisten uudelleenrakentamat kaarisillat siinä kunnossa kuin ne olivat heinäkuussa 2006. Taustalla häämöttää kirjastorakennus, joka Hesarin jutun mukaan on hajoamassa käsiin (Kuvat P. Lahti 2006)
Monrepos’in hajoava kirjastorakennus. (Kuvat HS/Juha Metso 11.7.2015)
Suomalaiset ammattikorkeakoulun opiskelijat rakensivat 1999 uudelleen myös Neptunuksen temppelin (vasemman kuvan etualalla vuonna 2006, kuva P. Lahti). Se ei kuitenkaan saanut levätä rauhassa kuin 12 vuotta – se tuhopoltettiin 2011. Tässä se on vielä kohtuullisessa kunnossa, tosin nimikrjoituksia täynnä. Taustalla oleva Monreposin pääasiallisten kehittäjien Nicolayn suvun hautamuistomerkki, jota myös Inha kuvaa Suomi kuvissa -kirjassaan 1896 (kuva oikealla ja monikieliset kuvatekstit alla). Se on tiettävästi vielä paikoillaan.
Hesarin tämänpäiväisen (11.7.2015) valaisevan jutun perusteella Monrepos’in puisto on rappioitumassa kovaa vauhtia. “Remonttia ei ole vauhdittanut edes Maailmanpankin 2011 kunnostamiseen myöntämät yli 30 miljoonaa euroa. Rahoituksen takarajaa on jo siirretty kahdella vuodella kesään 2017, kun asia ei edennyt.” How stupid can you get? “Puiston varajohtaja Jevgeni Trufanov vakuuttaa töiden alkavan. ‘Projekti on edennyt. Puiston kunnostussuunnitelma on Moskovassa hyväksyttävänä, loppukesästä on kilpailutus ja työt alkavat mahdollisesti lokakuussa’.” Siis mahdollisesti, kuulostako tutulta?
Mistä on oikein kysymys? Vandalismia ja ympäristöstä piittaamattomuutta on joka puolella, myös Suomessa. Venäjällä päätöksenteon ja toimeenpanon vaa’assa painavat järkeä ja yhteistä etua enemmän korruptio ja oma etu. Matti Salminen (70 v) totesi tämänpäiväisessä TV-uutisten haastattelussaan Modest Musorgskin oopperan Boris Godunovin Olavinlinnan tämäniltaisen ensi-illan aattona “Ei Venäjä miksikään ole muuttunut”.
Jatkuvat pettymykset ja toivottomuus lamaannuttavat tavalliset, arkijärkeä käyttävät ihmiset. Kansalaisten aloitteellisuuskin rapistuu. ”Kansalaistoiminta tavallisten kansalaisten ja yhdistysten kesken on käytännössä mahdotonta, jos mukana eivät ole vallanpitäjät. Yksikin avustuseuro ulkomailta riittää nykyisen lain mukaan tekemään järjestöstä ulkomaisen agentin”, viipurilainen biologi ja matkaopas Mihail Kostolomov sanoo Hesarin haastattelussa. How stupid can you get?
Toivottomuus on kuitenkin tarpeetonta ja vahingollista. Suomalaisten ponnistukset esimerkiksi Viipurin kirjaston pelastamiseksi ovat hyvä esimerkki. Tavallinen viipurilainen taatusti arvostaa hyvää kaupunkiympäristöä ja kulttuuriperintöäkin, jos vain siitä on riittävästi tietoa tarjolla ja valtaapitävät näyttävät mallia omalla esimerkillään.
Viipurin kirjaston aula 1935 ja déjà-vu 2013. Henkilöt vasemmalta: 1935/Aarne Ervi, Alvar Aalto ja Aino Aalto (kuva Gustaf Welin 1935, Alvar Aalto Säätiö); 2013/Leif Englund, Tapani Mustonen ja Maija Kairamo (kuva Maren Nielsen, Viipurin kirjaston Suomen restaurointiyhdistys VKR ry). Alvar Aallon suunnittelema kirjasto on pitkällisen ja vaikean korjausprojektin jälkeen palkittu useilla kansainvälisillä palkinnoilla. Uudistamiseen on käytetty runsaasti sekä suomalaisten että venäläisten asiantuntemusta, aikaa ja rahaa. Talo on maailman modernin arkkitehtuurin helmi ja kuuluu kaikkien vähänkin arkkitehtuurista kiinnostuneiden pakollisiin vierailukohteisiin.
Esimerkki viipurilaisesta kulttuurin arvostuksesta. Vasemmalla Viipurin kirjasto ennen lopullista korjausta kesällä 2006 (kuva P. Lahti 2006). Oikealla puolella viipurilainen ystäväni Evgenia Noskova nyt hienosti korjatunViipurin kirjaston myös konserttikäyttöön sopivassa auditoriossa eilen (kuva Evgenia Noskova 10.7.2015).
Monrepos’in lähiympäristö uudistuu kovaa vauhtia. Perinteinen puutaloalue on jo aiemmin korvautunut osittain kivitaloilla. Nyt ovat tulossa paikallisten vähän varakkaampien asukkaiden omakotitalot. Toivottavasti ja luultavasti tämä gentrifikaatio lisää paineita myös Monrepos’in perinteikkään puiston kunnostamiseen. Se vastaisi taatusti sekä viipurilaisten asukkaiden että suomalaisten ja kansainvälisten turistien perusteltuihin tarpeisiin.
Uudistuvaa Monrepos’in aluetta (kuvat P. Lahti 2006)
JOS näin ei kuitenkaan käy, typeryydet jatkuvat. No, Suomestakin löytyy kotikutoisia typeryyksiä ihan omiin tarpeisiin. Two things are infinite: the universe and human stupidity; and I’m not sure about the universe, sanoi Albert Einstein.
lähteet
I.K. Inha, Suomi kuvissa, Finland i bilder, La Finlande pittoresque. Wenzel Hagelstam ja Uno Wasastjerna, Helsinki 1896.
I.K.Inha, Suomen maisemia, WSOY 2002. 352 s. (1. painos 1909)
Helsingin Sanomat 11.7.2015, Kuulu viipurilaispuisto on lähellä tuhoutumista (Outi Salovaara, Juha Metso)
kuvalähteet mainittu kuvissa.
Pekka Lahti 
Kiitos Pekka vastauksesta, Ranska yrittää jatkuvasti ostaa Pietarin Kazanin katedraalissa olevat Napoleonin armeija liput. Venäjä teki kohteliaasti tilaa Wehrmachtin etenemiselle Moskovaan, että sai pussin suun kiinni nopeammin. Sotahistoriaa kannattaa lukea sen verran, että tietää missä ja milloin Stalin piti kuuluisimman (lyhimmän?) puheensa: ”Rauhoittukaa, venäläiset. On tullut aika sulkea ovi”. Oppivat Elsa-Kaisa Mäkiniemen isältä talvisodassa.
Ei Euroopan integraatiossa ole ongelmia samassa positiossa olevien välillä. Taitoa vaatii eri positiossa olevien integrointi. Politiikassa on symmetrian laki, aina ja kaikkialla. Suomi tulee pyytämään samaa kuin minkä se Kreikalta kieltää. Vai luuleeko joku tosissaan, että Kreikka häviää Euroopasta joidenkin perifeeristen pikkupoliitikkojen uhon takia?
Rakennusten suojelu on vähän sama kuin koulukiusaaminen. Nollatoleranssi tuhoaa suojelun kohteen. Akateeminen kirjakauppa tulee muuttumaan rysäyksellä, koska gutenbergilainen idea paperista tekstin alustana on jo kuollut. Teksti on jo irti, vapaa laskeutumaan mihin haluaa. Engel ja Aalto muuttivat rakentamisen suuntaa. Heille ei tullut mieleenkään, että vanhan tilalle ei saisi rakentaa uutta.
Kysymys on vain siitä, osataanko antaa muutoksen tulla hallitusti. Jos se padotaan, virtaus nopeutuu tai pato murtuu (vain fysiikkaa), tai muutos pursuaa yli. Kaikki Engelin ja Aallon rakennukset ovat menettämässä alkuperäisen käyttönsä. Suomalaiseen nykykäpertymiseen kuuluu Arppeanumin (Engelin tai jonkun muun keisarien hoveissa kiertelevän ammattilaisen kuten silloin oli tapana) ja Rautatalon sulkeminen (väärän rakennussuojelun takia?). Blomstedtin Liittopankin talo (Suomen ajan arkkitehtuurin kakkonen) on osattu hoitaa. Frosteruksen Stockmann (Suomen arkkitehtuurin ykkönen ever) on vaarassa romahtaa koska sen johto ei jalkaudu ymmärtämään kaupunkielämää.
Monreposin pitäisi joustaa, Voihan sitä pienentää jos ei ole rahaa isoon. Ja aidat, pääsymaksu ja vahdit kuten muissa Pietarin periferian arvopuistoissa. Ja minkälaisen metelin HS tästä nostaisikaan! Mutta se on ainoa vaihtoehto demokratiassa (demokratia on jakojärjestelmä joka sinänsä ei vielä TUOTA mitään).
Nabokov oli perhoshullu. Hän tiesi, että jos kosket, se tuhoutuu. Voit vain antaa olla, katsoa sen lentoa, tai tappaa se neulaan. Vain venäläiset ymmärsivät tämän juhliessaan Nabokovin syntymän 100-vuotisjuhlia. Kaltaiseni ei-arkkitehtikin tietää Nabokovin talon Pietarissa Astorian lähellä. Se on melkein Venäjän arkkitehtiliiton Pietarin taloa vastapäätä. Molemmissa on isompi takka kuin Citizen Kanen Xanadussa. Sinne mahtuu röökille neljäkin ihmistä. Hormi vetää savut Pietarin azuurinsineen.
Terveisin, toivon että jatkat hienoa kirjoittamistasi. Ja se on blogi eikä ”ploki”. Pyydän!
Jussi Rautsi
TykkääTykkää
meitä perhos- ym. hulluja riittää joka lähtöön. plahti jatkaa plokien kirjoittamista 🙂
TykkääTykkää
Kiitos Pekka jutusta. En enää seuraa Hesarin uutisvirtaa, mutta en ihan suoralta kädeltä usko Maailmanpankin myöntäneen 30 miljoonaa Monreposin kunnostukseen. Mikä olisi se mekanismi jonka kautta tällainen rahoitus kulkisi?
Liioin en usko yhteenkään ”ei Venäjä miksikään ole muuttunut” tokaisuun. Se muuttuu samalla tavoin kuin muutkin isot maat eli eri alueet eri nopeuksilla. Suurlähettiläs Tavitien mukaan se poikkeaa muista suurista maista siinä suhteessa, että sen toiminta on ennustettavampaa kuin muiden. Ei kai kukaan yllättynyt, että Venäjän tulee takaisin maailman näyttämölle etuovesta?
Monrepos on yksi Pietarin aateliston monista ranskalais-brittiläistyyppisistä puistoista, joiden ylläpidolle ei ole enää kulttuurisia eikä taloudellisia edellytyksiä missään. Britanniassa aateliston vallan katoamista kutsutaan rehellisesti menneeksi maailmaksi. Suomalaisen kaupunkikulttuurin kanssa -,jos sellaista on muualla kuin ehkä Helsingin Meilahdessa – Monreposilla ei ole mitään tekemistä.
Viipurin kirjaston remontti alkoi Mikko Mansikan pyytäessä minut mukaansa katsomaan mitä sille voitaisiin tehdä. Moni sattuma osui sopivasti samalle vektorille, joten remontti onnistui. Mustosen ja Kairamon rooli oli ratkaiseva. Mutta pitää muistaa, että asian ratkaisi arkkitehti Elissa Aallon käynti kirjastossa. Venäläiset tiesivät hänen olevan talvisodan legendaarisen motittajan tytär. Historia värähti kun Elissa Aalto astui lukusaliin, katsoi ympärilleen ja sanoi ”onhan tässä aikamoinen työ”.Työn pitkä kesto oli hankkeelle eduksi. Tehtiin huolella.
TykkääLiked by 1 henkilö
Hei Pekka, kirjoitan aina omalla nimellä. Allekirjoitus unohtui:
Terveisin, Jussi Rautsi,
ympäristöneuvos (eläkkeellä)
PS En malta olla pistämättä tähän suomalaisten viimeistä reposia ja stupiditeettia. Suomen ulkoministeri olisi voinut hoitaa Venäjän Etyj-valtuuskunnan tulon puhelinsoitolla kuluvan kauden EU-puheenjohtajamaan Luxemburgin ulkoministerin kanssa. Lehdet ja poliitikot eivät vieläkään tajua, että suomalasiset tuntevat venäläisiä. Olen ollut kahdesti duuman puheenjohtaja Naryshkinin vieraana. Naryshkinin suvun voi jokainen katsoa googelsta: Ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Kaikkonen kutsui häntä ”torpatuksi venäläiseksi”. Suomen vienti putosi 12 prosenttia viime vuoden vastaavaan jaksoon verrattuna. Stupiditeetti pelottaa.
J.R. . . .
TykkääLiked by 1 henkilö
Juu kiitos Jussi! Hesarin ja Salmisen sitaatit menevät esittäjiensä piikkiin. Ei minulla ollut eilen mahdollisuuksia tarkistaa Maailmanpankin rahoitustietoja – voin tietysti nyt yrittää ja kerron jos saan uutta tietoa. Btw: eikö kommenttisi, että ”Ei kai kukaan yllättynyt, että Venäjän tulee takaisin maailman näyttämölle etuovesta” kerro juuri siitä, että Venäjä käyttäytyy vanhan mallinsa mukaan. Moni asia on silti muuttunut, tietysti. Monrepos edustaa sitä mitä edustaa, vaikkapa englantilaista mennyttä maailmaa, mutta pointti on siinä, että ei hienoa ja asukkaiden rakastamaa puistoa kannata ehdoin tahdoin hävittää. Kuten ei komeita menneen ajan rakennuksiakaan, kuten saksalaisen arkkitehdin Helsinkiin piirtämiä (ja Inhan esittelemiä) taloja. Uskon että olemme näistä ihan samaa mieltä, mutta hyvä täsmentää ettei tule väärinkäsityksiä. Ja kiitos arvokkaista lisätiedoista myös Viipurin kirjaston säilöntäprojektin roolituksien (myös omasi) suhteen! 🙂
(täydennys 15.10.2015: Muutaman kerran olen yrittänyt etsiä WB:n sivuilta ao. rahoituspäätöstä. Tulos on aina sama, yksi diashow, jossa mainitaan IBRD:n 100 miljoonan USD rahoituspäätös koskien yhtensä neljää Luoteis-Venäjän kulttuurihistoriallista rakennuskohdetta. Näistä yksi on Monreposin puisto. Jos summa jakautuu tasan niin jokainen saisi IBRD:ltä siis 25 milj USD eli 28,5 miljoonaa euroa. Sen lisäksi Venäjän federaatio rahoittaisi ao. kohteita 150,5 Miljoonaa USD:lla eli keskimäärin n. 38 milj. USD eli n. 43 milj. euroa/kohde. Rahoituspäätös on voimassa 6 vuotta, eli hesarin tieto siirretystä vuoden 2017 takarajasta voi hyvinkin pitää paikkansa.)
TykkääTykkää