Mirabeaun silta nähtynä Seinen oikealta rannalta alajuoksun puolelta. Terässilta on 120-vuotias, mutta edelleen sekä rakenteeltaan että estetiikaltaan moderni. Etualalla yksi neljästä pääsiltapilareihin liitetyistä pronssiveistoksista (Jean-Antoine Injalbert), joka kuvaa Pariisin kaupunkia.
Käyttöohje:
- nautitaan ensin Vieno Saariston hieno esitys KOM-teatterin levyltä
- luetaan Apollinairen runo, haluttaessa vertaillaan eri suomennoksia
- kuunnellaan ehkä muitakin esityksiä, niiden eri versioita levyiltä, nauhoilta tai netistä
- tutustutaan lopuksi siltarakennustaitoon ja -taiteeseen
- voidaan samalla nauttia muustakin arkkitehtuurista ja vaikkapa lasillisesta mietoa punaviiniä.
1. Vieno Saariston esitys
Vieno Saaristo kuoli tämän kuun alussa. Äänitteiden ansiosta hän varmaankin meitä aina silloin tällöin muistuttaa menneistä kokemuksistamme ja siitä että Seine jatkaa virtaamistaan, hitaasti Mirabeaun sillan alla.
Vieno Saariston veto Guillaume Apollinairen runosta Mirabeaun silta on yksinkertaisen upea. Esityksen vankkana perustuksena on tietysti vähintään yhtä teräksinen sävellys, jonka Eero Ojanen teki KOM-teatterin näytelmään Jules ja Jim vuonna 1992. Siinä heijastellaan sadan vuoden takaisia pariisilaistunnelmia. Ojasen musiikki ja varsinkin Saariston laulu ovat samettisen karheita. Tunnelmassa yhdistyy romanttinen haikeus selväjärkiseen realismiin. Rakkaudet menevät, elämä virtaa, minä jään.
Neljän lahjakkaan tekijän yhdistelmänä voi syntyä yksi klassikko. Vasemmalta ranskalainen runoilija Guillaume Apollinaire, syntyisin Wilhelm Albert Włodzimierz Apolinary Kostrowicki (25.18.1880–9.11.1918), suomalainen (Inkerissä syntynyt) runoilija, kääntäjä ja Lontoon 1948 olympialaisten lyriikan kultamitalisti Aale Tynni (3.10.1913–21.10.1997), suomalainen säveltäjä ja pianisti Eero Ojanen (s. 3.1.1943), sekä suomalainen näyttelijä ja laulaja Vieno Saaristo (14.8.1936 – 1.12.2016). Kuvat wikipedia, Elvis r.y. ja Eero Liesmaa/Iltalehti.
2. Apollinairen runo “Mirabeaun silta” (Le Pont Mirabeau)
Apollinairen runon ensimmäinen säkeistö on pronssiin valettuna Mirabeaun sillan länsipäässä, oikenpuolimmaisen kuvan taustalla näkyvän portaikon yläpäässä.
Aale Tynni käänsi runon kolmeen kertaan, kerta kerralta paremmin. Tässä Aale Tynnin viimeisin (1974) ja mielestäni selvästi paras suomennos (se sama versio, jonka Vieno Saaristo laulaa) ja rinnalla alkuperäinen (1912) Apollinairen runo:
Apollinaire julkaisi runonsa ensimmäisen kerran itse perustamassaan pariisilaisessa kirjallisuuslehdessä Les Soirées de Paris 1912.
Heti seuraavana vuonna (1913) hän julkaisi sen kokoelmassaan Alcools (Se suomennettiin 1977, kääntäjänä Jukka Kemppinen, mutta siinä oleva versio Mirabeaun sillasta on minusta runona kankea)
Aale Tynnin ensimmäinen suomennos julkaistiin 1957 kokoelmassa “Tuhat laulujen vuotta” ja toinen versio ranskalaiseen moderniin runouteen keskittyvässä kokoelmassa “Tulisen järjen aika” joka ilmestyi 1962. Kolmannen kerran suomennos ilmestyi kokoelman “Tuhat laulujen vuotta” toisessa laajennetussa (yli 1 100 sivuisessa) painoksessa 1974 ja siinä lähes kaikki runot olivat Tynnin suomennoksia. Mirabeaun sillan käännös kehittyi joka vaiheessa. Vuoden 1962 versiossa Tynni oli jo muuttanut kertosäkeen löysän preesensin “tulee yö kello soi, menevät päivät minä jään” uhmakkaammaksi imperatiiviksi: “tulkoon yö lyököön kello, menkööt päivät minä jään”. Vieno Saariston esityksestä ymmärtää heti miksi muutos oli välttämätön. Viimeisessä 1974 kokoelman versiossa muuttui vielä yksi yksityiskohta: kankeahko “minun tuleeko mielessä pitää” vaihtui iskevämmäksi “pitääkö sellaista muistaa”.
Ei kai ole sattuma, että Aale Tynnin suosituin oma runo on juuri Kaarisilta vuodelta 1949. Sekin on sävelletty, laulettu ja levytetty (Kaj Chydenius, Taru Nyman, Texicalli Records KC 74, TEXCD 120, 2013).
Mitä kaikkea lienee alunperin liikkunut reilun kolmekymppisen Apollinairen muistilokeroissa runoa sepittäessään? Sen voi ehkä aavistaa. Mistä silta putkahti hänen runonsa keskushenkilöksi? Tuskin syynä olivat sillan edistyksellinen muotoilu tai insinööritekniikka. Syy taisi olla siinä, että Apollinaire asui Seinen oikealla rannalla Auteuil’issa, aika kaukana Montparnassen taiteilijaystävistä ja erityisesti muusastaan, taidemaalari Marie Laurencin’istä. Hän joutui ylittämään joen aika usein.
Henri Rousseau 1909, Muusa inspiroi runoilijaa (Apollinairen ja Marie Laurencin’in muotokuva).
Sillan ylittäminen kävellen vie suurin piirtein saman ajan kuin runon lukeminen. Eero Ojasen sävellyksen ja Saariston laulun aikana, noin kolmessa minuutissa, flaneerauksen voi suorittaa edestakaisin ja välillä ihailla vaikka Eiffel-tornia, joka näkyy sillalle komeasti. Kävelyn aikana Seinen väsynyt aalto (l’onde si lasse) ehtii huuhdella reilusti siltarakenteita ja vanhoja muistoja aivosolujen hämäristä välittäjäaineista.
3. Muita versioita
Verkosta löytyy hämmästyttävä versio, yli satavuotias äänite (ehkä vuodelta 1913). Siinä Guillaume Apollinaire lausuu itse runonsa Mirabeaun silta. Tallenteesta voisi päätellä, että runo olisi syytä lausua alavireisesti ja hieman kohtalonomaisesti. Apollinaire tuo joka tapauksessa aika hyvin esiin runonsa perusajatuksen, elämänkulun vastustamattomuuden ja siihen pyytämättä kuuluvat pettymykset.
Vaikka sata vuotta on kulunut Apollinairen ajoista, niin edelleenkin Ojasen sävellys ja Saariston esitys tuovat minusta onnistuneesti esiin juuri tuon, alkuperäiseltä tuntuvan ajatuksen ja tunnelman. Seine virtaa, minä jään.
Herra Apollinairesta löytyy myös lyhyt noin 10 sekunnin filminpätkä ystävänsä seurassa vuodelta 1914, mutta valitettavasti rusettikaulaisten velmuilevien herrasmiesten tallenne on mykkä.
Runosta on monia muitakin tulkintoja, sekä lausuttuna että laulettuna. Léo Ferré, monacolainen anarkisti levytti runon hitaaksi valssiksi sovitettuna 1953. Netistä löytyy tästä versiosta myös paljon tuoreempia 2000-luvun esityksiä. Valssina sen vetävät myös Yvette Giraud ja Michel Delpech. Chanson taitaja Bernard Lonjon levytti kuulemma kappaleen yli 60 kertaa!
Lausuttuun runoon tuntuu sopivan kohtuullisen karhea ääni, hidas ja harkitsevaksi rytmitetty tempo. Tätä linjaa edustavat ainakin Serge Reggiani tai Gilles-Claude Thériault (2011).
4. Sillanrakennuksesta
Mirabeaun teräskaarisilta valmistui 1896. Siltainsinööri Paul Rabel (1848–1899) oli päävastuussa avantgardistisen rakenteen suunnittelusta. Sillan pisin, keskimmäinen jänneväli oli omana aikanaan hämmästyttävän pitkä, jopa 96,5 metriä.
Ehkä vielä merkittävämpää on se, että kaarisillaksi se on erittäin loiva. Sillan pituuden ja korkeuden suhdeluku on 16, aikansa ennätys. Jänneväliltään se ei kuitenkaan ollut ennätyspitkä, koska Gustave Eiffel oli jo vähän aiemmin suunnitellut ja toteuttanut (1877) pitemmän ristikkorakenteisen ja takorautaisen Maria Pia -rautatiesillan Douro joen yli Portossa. Sen pisin jänne oli jopa 160 m. Sitä paitsi Mississippi joen ylittävä (suunnittelijansa mukaan nimetty) Eads Bridge St. Louisissa valmistui jo 1874 ja sen pisin jänne oli 158 m.
Mirabeaun sillan suunnittelussa mukana olivat myös tie- ja siltainsinöörit Amédée Alby ja Jean Resal, jotka muutamaa vuotta myöhemmin (1900) venyttivät pisintä jännettä Aleksanteri III:n sillassa (Grand Palais’n edessä) vielä 107 metriin. Muut kaksi jänneväliä ovat 34 metriä kumpikin. Vertailun vuoksi: Turun Aurajoelle vuonna 1970 rakennetun, epäonnistuneen ja sittemmin puretun ja yksiaukkoisen Myllysillan pituus oli 93 m (jänneväli ehkä noin 80 m) ja uuden 2011 rakennetun Myllysillan jänteet ovat huomattavasti lyhyempiä: 27 + 36 + 27 m.
Silta on usein merkittävä kaupunkirakenteellinen elementti. Se muuttaa asukkaiden kulkureittejä ja käyttäytymistä. Se synnyttää samalla uuden maiseman. Liikenneverkon solmu ja kaupunkirakenteellinen maamerkki yhdessä paketissa. Lisäksi se voi olla onnistuneesti muotoiltu, siis kaunis, kuten Mirabeaun silta. Näistä syistä silta tuottaa väistämättä uusia kaupunkilaiskokemuksia. Siihen liitetään jopa elämäntarinoita. Pont Neufin rakastavaiset muistetaan. Jotkut (sanoisin ääliöt) haluavat muistuttaa meitä omista tarinoistaan kiinnittämällä sillan rakenteisiin säälittäviä lukkoja. Pieni lukkomäärä vielä menisi, mutta joukkoliikkeenä siitä tulee mahdoton. Suosittelen viranomaisille pikaista rautasahan käyttöä ennen kuin liian moni sydän herkistyy.
Paljon muitakin hienoja siltoja on maailmalla. Niiden ylittämisestä tai alittamisesta syntyy elämys, jonka muistaa pitkään. Paraatiesimerkkeinä Ponte Vecchio (Firenze), Ponte di Rialto (Venetsia), Brooklyn Bridge (New York), Golden Gate (San Francisco), Puente Viejo (San Juan de Las Abadesas). Niistä joskus myöhemmin enemmän, ehkä.
Esimerkki hienosta sillasta Kataloniassa: Puente Viejo San Juan de Las Abadesas. 1100-luvulla rakennettu kivisilta korjattiin 1400-luvun maanjäristyksen jälkeen goottilaiseen tyyliin. Espanjan sisällissodassa dynamiitilla räjäytetty silta rakennettiin entiseen malliin vielä kerran uudelleen 1976.
5. Lähistöllä on muutakin katsottavaa
Mirabeaun silta yhdistää kaksi kaupunginosaa. Metro vie aivan sillan juurelle (oikean rannan asema Mirabeau). Sen länsipuolella on pariisilaisten suosima mahtava ulkoilualue Boulognen metsä (Bois de Boulogne), tunnettu tennisareena Roland Garros ja heti sen eteläpuolella muutama merkittävä, mutta aika vähän tunnettu 1920-luvun loppupuolen arkkitehtuurin kohde, tekijöinä mm. Le Corbusier (kuvat alla). Varhaista funktionalismia, kubismia ja art decoa.
Taiteilijoiden Lipchitz ja Miestchaninoff kotitalot ja ateljeet (valkoinen ja punainen), Le Corbusier 1927 (yläkuvat) sekä kolmen yksityistalon (Maison Collinet, Robert Mallet-Stevens, 1927, Villa Cook, Le Corbusier 1926 ja Maison Suzanne Dubin, Louis-Raymond Fischer 1926–29) jännittävä valkoinen yhdistelmä (alakuva).
Vasemmalla Villa Ternisien, Georges-Henri Pingusson 1936. Kerrostalon pohjalla on Le Corbusierin taiteilija Paul Ternisienille suunnittelema 2-kerroksinen yksityistalo vuodelta 1927, josta Pingusson halusi säästää teräväkulmaisen nurkkaosan etualalla. Oikealla kubistinen taitelija Alfred Lombardille suunniteltu yksityistalo ja ateljee Villa Lombard, Pierre Patout 1928.
Sillan itäpäässä on suosittu Citroën puisto. Sen nurkalta lähtee uusi kehäratikka T3, jolla pääsee nykyisin jo lähes Pariisin ympäri, Porte de la Chapelleen asti – ehkä noin 70 % täydestä ympyränkaaresta. Ja rakennustyö jatkuu.
lähteet
Vieno Saariston esitys: Alkuperäinen äänite löytyy Johannan kustantamalta singleltä Pyramid RAMS 571 (1992), jonka toisella puolella on myös Ojasen säveltämä Musette-valssi. Helpoimmin se löytynee parilta kokoomalevyltä: tupla-CD “KOM teatteri, 35 vuotta lauluja” (LXCD 648, Siboney 2006), tai Eero Ojasen CD “Opi perusasiat” (Love LXCD 639, 2002).
wikipedia: hakusanat Guillaume Apollinaire, Pont Mirabeau, Aale Tynni, KOM teatteri, 35 vuotta lauluja
kuvat tekijän, ellei muuta lähdettä esitetty: 6.3.2010 Pariisi ja 12.5.1998 San Juan de Las Abadesas
Pekka Lahti 
Yksi kommentti artikkeliin ”Mirabeaun silta – Seine virtaa”