Kirjoittelen tätä Azoreilla, missäpä muuallakaan kuin Marina Atlantic hotellissa, keskellä Pohjois-Atlantin puolustusliiton sisämerta. NATO = North Atlantic Treaty Organisation, ranskaksi OTAN = Organisation du Traité de l’Atlantique Nord. Tunnenko oloni turvalliseksi? EN OTA = En Nyt Oikein Tiedä, Ajatellaanpa.
Mikä yhdistää Azoreita ja Suomea? Se, että Azorit ovat autonominen alue (Região Autónoma dos Açores), jollainen Suomi oli ollessaan Venäjän suurruhtinaskunta 1809–1917. Suomen Autonomian aika kesti 108 vuotta ja sen aikana Suomi opetteli olemaan itsenäinen. Ja hyvin opettelikin. Suomen itsenäisyys on 208 vuotta vanha. Azoreilla on ollut itsehallintonsa vasta vajaat 42 vuotta. Azorilaisia on vain yhden tampereellisen verran, mutta ehkä lähes yhtä paljon rantaviivaa asukasta kohden kuin keskimääräisellä suomalaisella. Hieno saarivaltakunta. Rantoja, merta ja kaupunkeja pitää suojella. Syystä.
Ylemmässä kartassa Azoreiden saariryhmän sijainti Atlantin keskiselänteen (eli merenalaisen vuorijonon) huipulla kohdassa jossa kohtaavat kolme mannerlaattaa. Se on paitsi otollista vulkaanista aluetta niin oiva tähystyspaikka Pohjois-Atlanttia ylittävälle meri- ja ilmaliikenteelle. Alemmassa kartassa Nato-maat (tumman sinisellä), jäsenyyttä hakeneet maat (vaalean sinisellä), sen rauhankumppanimaat (oranssilla) ja muissa sekalaisissa suhteissa olevat maat (keltaisella, punaisella, violetilla ja vihreällä). Kannattaa huomata, että tässä wikipedian esittämässä kartassa Suomi, Ruotsi ja Venäjä ovat (Irlannin, Sveitsin, Itävallan ja Valko-Venäjän ohella) ihan samassa luokassa.
Azorien São Miguel saaren tulivuorikraatterien maisemaa.
Ahvenanmaalla on ollut oma autonomiansa siitä lähtien kun Kansainliitto vuonna 1920 päätti, että saaret kuuluvat Suomelle eikä Ruotsille. Siinä samassa Ahvenanmaan maakunta sai itsehallintonsa. Sitä autonomiaa on kestänyt nyt 98 vuotta. Aiemmin saaria olivat linnoittaneet sekä ruotsalaiset (Kastelholma) että venäläiset (Bomarsund). Oolannin kauhia sota päätti saaren militaarihistorian, kun Krimin sotaan 1854 innokkaasti osallistunut englantilais-ranskalainen laivasto räjäytti Bomarsundin ja strategisesti tärkeä saari demilitarisoitiin.
Pohjois-Atlantti on reunustettu Nato-mailla. Lännessä Kanada ja Yhdysvallat, pohjoisessa Grönlanti ja Islanti, idässä Norja, Tanska, Saksa, Hollanti, Belgia, Iso-Britannia, Ranska, Espanja ja Portugali. Kartan ainoa merkittävä kauneuspilkku on liittoon kuulumaton Irlanti, yllättävästi melko keskeisellä atlanttisella paikalla.
Tosiasiassa Irlantia huomattavasti merkittävämpi natopuute on Atlantin itäinen vesialue, joka vuotaa suoraan Pohjois-Atlantille. Itämeri on käytännössä Atlantin sisälahti jota reunustaa melko kirjava joukko maita. Niihin kuuluvat Nato-maat (Saksa, Tanska, Puola, Liettua, Latvia ja Viro), liittoutumattomat maat (Ruotsi ja Suomi) että Naton päävastustajaksi katsottu Venäjä, mukaanlukien Kaliningrad (ent. Königsberg), joka sijaitsee mielenkiintoisessa strategisessa asemassa, keskellä Nato-maiden yhtenäistä rintamaa. Itämeren hallinnan kannalta Kaliningrad on todella tärkeä tukikohta Venäjälle. Paljon tärkeämpi kuin Ahvenanmaa, Hankoniemi, Porkkala tai Suursaari, joita Neuvostoliitto Suomelta himoitsi Toisen maailmansodan perinnönjaossa. Saatuaan talvisodassa Karjalan kannaksen, se halusi jatkosodan jälkeen vielä enemmän. Suomenlahden pohjoisrannan eteläisimmiksi työntyvät alueet ovat kaikki Itämeren laivaliikenteen kannalta oivallisissa tarkkailu- ja valvontapaikoissa.
Azoreilla Nato näkyy ja kuuluu – jos osaa katsoa oikeaan aikaan ja oikeaan suuntaan. Parin viikon oleskelun jälkeen Ponta Delgadan satamassa on vieraillut kaikessa hiljaisuudessa ainakin kolme Naton sotalaivaa. Ei sotaharjoituksia, ei laivastovierailua, ei juhlaliputuksia, torvisoittoa, sotilaiden kapakkakierroksia tai meluisaa katuelämää.
Viikko sitten kävi Kanadan alus HMCS (Her Majesty’s Canadian Ship) Charlottetown FFH 339, joka on Halifax-luokan fregatti (rakennettu 1995). Laivan takakannelle oli pysäköity Canadian CH-124 Sea King helikopteri. Alus on osallistunut mm. Irakin vastaisten pakotteiden toimeenpanoon Arabianlahdella 2001 ja Persianlahden operaatioihin terrorismin vastaisessa sodassa 2007. Alus lähtee satamasta yöllä. Ihan normaalia, otaksun.
Kanadan alus HMCS Charlottetown FFH 339 Ponta Delgadan satamassa.
Viikko kanadalaisten jälkeen satamassa viivähti Norjan alus, Fridtjof Nansen -luokan fregatti KNM Roald Amundsen F311 (rak. 2005). Se on erikoistunut sukellusveneiden torjuntaan. Tämän tyypin aluksia Norjalla on yhteensä viisi. Alus on suunniteltu myös varustettavaksi NH90 helikopterilla, mutta niiden toimitukset ovat myöhästelleet. Muotoilusta päätellen aluksessa on tavoiteltu myös häiveominaisuuksia. Marine Traffic -alusseurannan mukaan Roald Amundsen on ollut neljä päivää aiemmin Englannin kanaalissa Plymouthin etelä- ja Guernseyn saarien länsipuolella. Sen jälkeiset liikkeet eivät näy tästä julkisesta järjestelmästä. Aiemmin tämä laivatyyppi on osallistunut mm. merirosvojahtiin Adeninlahdella. Norjalaiset lähtevät Ponta Delgadasta vajaan vuorokauden oleskelun jälkeen.
Norjan fregatti Roald Amundsen F311 Ponta Delgadan satamassa.
Tällä naurettavan pienellä otoksella voisi päätellä, että noin viikon välein saapuu merkittäviä ja melko uusia Naton sotalaivoja niin lännestä kuin idästäkin. Samoin voisi kuvitella, että Atlantin poikki kulkevia partointivuoroja jaetaan liiton jäsenmaille aika tasapuolisesti. Ei nyt ole varaa oleskella pitempään Azoreilla tarkistaakseni päteekö oletus myös isommalla otoksella.
Hieman norjalaisten jälkeen saarelle saapuu vuorostaan lännen suunnasta Portugalin oma partioalus P360 “Viana do Castelo” (rak. 2010). Viana do Castelosta, kuten monista muistakin Portugalin kaupungeista on lämpimiä muistoja reilun kymmenen vuoden takaa.
Portugalilainen partiovene P360 seurasi aluksi etäisyyden päästä Norjan fregattia mutta jäi rantautumisensa jälkeen Ponta Delgadan satamaan useammaksi päiväksi.
Toisella Azoreiden pääsaarella Terceirassa on Naton lentotukikohta, Base Aérea das Lajes (Lajes Field tai Lajes Air Base), Nato-luokituksessa Air Base No 4. Siellä on vajaa tuhat sotilasta perheineen. Se ei juurikaan näy siviililentokoneilla saarella käyville. Tänään (20.1.2018) kentällä näytti hangaarien tms. ulkopuolella olevan ainakin yksi pommikone ja yksi hävittäjä. Helppo havaita siviilikoneen ikkunasta. Normaalia, kuvittelen, ei mitenkään erikoista.
Lajes -lentokenttä on yhteinen siviili- ja sotilaslentokoneille.
Terceiran 1500-luvulta peräisin oleva Angra do Heroísmo -kaupungin vanhin osa on UNESCOn maailmanperintökohde. 1500-luku huokuu joka nurkassa.
Atlantti näyttää olevan rauhan meri. Itämerestäkin piti tulla sellainen. Niin haaveiltiin 1990-luvulla. Minä monien muiden mukana. Kehtasin julkaista jopa asiaa koskevan kartan otsikoiden sen kansainvälisesti “Baltic Rim” (1991). En ole tässä asiassa takkiani kääntänyt. Olisi outoa, ellei Itämeri voisi olla rauhan meri jos Atlantti on sellainen.
P.S. (7.6.2018). Hesari julkaisi tänään 7.6.2018 haastattelun yhdysvaltalaisen Stalin -tutkijasta, joka piti tiistaina vierailuluennon ”Episodes from Global History” Helsingin yliopiston poliittisen historian laitoksella. Stephen Kotkin totesi: ”Voi olla, että Stalin oli jo nähnyt tsaarinajan Venäjällä, kuinka Suomi oli lipunut erilleen Venäjästä ja tullut itsenäiseksi jo ennen itsenäisyyden varsinaista tunnustamista. Se ei ollut osa Venäjää, vaikka muodollisesti olikin”. Sitähän minäkin.
Pekka Lahti 
