Syyllistäminen on välttämätöntä

Sammakon kutua (ja tarjous uudeksi marimekkopainokangasmalliksi)

Luonnonlait ovat osa tieteelliseen ja myös arkijärkeen perustuvaa maailmankuvaa. Kun päästät kiven kädestäsi se putoaa maahan. Logiikan päättelysäännöt pyrkivät jäljittelemään fyysisen maailman luonnolakeja. Kun A niin B. Praktista syllogismia. Ihminen tavoittelee jotain ja uskoo, että saavuttaa sen toimimalla jollakin tietyllä tavalla (sammakkokin nousee järviin, puroihin ja lätäköihin kutemaan tarkoituksenaan jatkaa sammakon sukua). Havaittua tapahtumaa tai ajatuksenjuoksua pyritään selittämään niin että maailma muuttuu ymmärrettävämmäksi ja hallittavammaksi. Haetaan vaikutus- ja päättelyketjuja. Siihen tarvitaan syitä ja seurauksia.

Kun ihminen aiheuttaa toiminnallaan kasvihuonekaasupäästöjä ja sitä kautta ilmastonmuutosta, ihminen on syy ja maapallon lämpeneminen seuraus. Ihminen on syyllinen. M.O.T.

Triviaalia, sanomme. Miksi sitten kirkkaan johtopäätöksen tekeminen on meistä niin vaikeaa? Kierretään ja hämätään, tarjoillaan kaikenlaista soopaa. Ei mukamas saa syyllistää, koska ihmiselle tulee siitä paha mieli. Pikkulapsi ei ehkä ymmärrä kaikkia vaikutusmekanismeja, koska hänellä ei ole kertynyt tarpeeksi laajaa tietämystä eikä kokemusta ympäröivän maailman olosuhteista ja lainalaisuuksista. Häntä johdatellaankin toivotunlaiseen käyttäytymiseen usein kannustamalla – siis lahjonnalla. Tarjoilemalla lehmänkaupan kautta omaa etua ja mielihyvää. Joka on juuri se syy miksi ilmasto lämpenee. 

Nykyään jo suuri osa peruskoululaisistakin tuntuu ymmärtävän asioita laajemmin ja syvällisemmin kuin heidän vanhempansa, jotka keksivät yhä uusia tarinoita ja selityksiä siihen miksi tosiasioita ei tarvitsisi tunnustaa. Yliopiston professoritkin (en viitsi mainita nimiä) selittävät miksi ihmisiä ei saa syyllistää. Juuri siksi olemme siinä missä nyt olemme.

Pötypuhetta ei kannata jakaa veronmaksajien varoilla ylläpidetyistä yliopiston kateedereista, koska se on veronmaksajan kannalta tuhoisaa. Jos ei heti tänä tai ensi vuonna niin muutaman kymmenen vuoden kuluessa joka tapauksessa. Tiedeyhteisö on laajasti tätä mieltä.

Tosiasioiden tunnustaminen, siis syyllistäminen on välttämätöntä. Emmehän ole enää pikkulapsia.

Onneksi on myös joitakin ilonaiheita, kuten joka keväinen luonnon herääminen, muuttolinnut ja maasta pönkivät pöttiäiset. Toistaiseksi. Tässä niistä joitakin viimeisen parin viikon ajalta, alimpana eilen löytämäni ja erittäin uhanalaiseksi luokiteltu isotoukohärkä.

Kuikka (Gavia arctica)

Tavi (Anas crecca)

Laulujotsenpari (Cygnus cygnus)

Nuolihaukka (Falco subbuteo)

Tuulihaukka (Falco tinnunculus)

Isotoukohärkä (Meloe proscarabaeus)

Kuvat tekijän 23.4.–6.5.2018.

Advertisement