Mitä nämä kirjoitukset oikein ovat?

50 “plokin” julkaisun jälkeen on syytä katsoa taakse ja eteen, ehkä myös peiliin. Mietin alunperin mitä nämä kirjoitukset oikein ovat. Sanasta blogi en pitänyt koska se ei ole suomenkieltä. Väänsin sen sumeilematta “plokiksi”. En piitannut siitä, että eräs tunnettu persu on käyttänyt samaa sanaa. Neljä vuotta sitten ajattelin myös toiveikkaasti, että jossakin vaiheessa joku keksii blogille paremman suomenkielisen vastineen. Rusikoin jo 10.4.2017 kirjoituksessani mainitun persu-henkilön yhtä ploki-tekelettä ja sen täysin harhaista vaaliuhoa. Persujen isompi katastrofi oli silloin vielä edessä. Siitä en ole välittänyt kirjoittaa. Ao. persu-henkilön julkiset kannanotot ovat sen jälkeen muuttuneet omahyväisyydessään ja tekopyhyydessään yhä vastenmielisemmiksi.  Jo senkin takia ”ploki” saa nyt mennä.

Blogin suomennosta ei ole ilmaantunut. Nyt pitää tehdä johtopäätökset. Vaihtaa nimi mutta mihin? Tässä kymmenen vaihtoehtoa aakkosjärjestyksessä:

1. Aihe. Ajattelun, puheen, kirjoituksen tai muun teoksen kohde. Käsite on tullut tutuksi Jouko Turkan palkitusta ajatuskokoelmasta “Aiheita” (Otava 1982). Siinä “aiheet” ovat tarinanalkuja, alunperin romaanin, näytelmän tai elokuvan mahdollisia juonen pätkiä. Aihe voi olla kuviteltu (fiktiivinen) tai tosiasioihin (faktoihin) perustuva. -> Hyvä yleisvaihtoehto, mutta taitaa yhdistyä heti Turkkaan.
2. Aine. Suomenkielen opetuksessa käytössä ollut tapa kielellisen itseilmaisun oppimiseen, lyhyt kirjoitus annetuista valinnaisista aiheista. Tietoa, mielipiteitä ja tarinaa. Ylioppilaskirjoitusten suomenkielen kirjallista koetta kutsuttiin ennen ylioppilasaineeksi, nykyisin esseekokeeksi. Sen pituus on 4–5 sivua. Tiettynä vuonna kirjoitetuista ylioppilasaineista valittua parhaiden kirjoitusten kokoelmaa kutsuttiin ennen valioaineiksi nykyisin valioesseiksi. Sanalla aine on muitakin merkityksiä, mutta kirjallisena tuotoksena se yhdistetään lähes pelkästään suomalaisissa kouluissa harrastettuun äidinkielen kirjoittamismuotoon. -> Koulumaailman ulkopuolella huono vaihtoehto
3. Ajatus/ajatuksia. Ajatus on aika lähellä “aihetta”, mutta yleisempi ihmisen mielen tuote. Sen synonyymi on idea (kreikaksi δέα) joka on laajalle levinnyt Platonin filosofiasta periytynyt käsite ja hyväksytty myös suomenkielen perussanastoon ja arkikieleen. “Ajatus” on Suomen Filosofisen Yhdistyksen vuosikirja. Siinä julkaistaan filosofian piiriin kuuluvia artikkeleita. Jos jonkun kirjoituksen taustalla olevaa ajattelua halutaan korostaa, pitäisi otsikon olla “ajatuksia”. Yhteen kirjoitukseen mahtuu useita ajatuksia, ja ne voivat olla jopa keskenään ristiriidassa. Ajatukset ovat aika lähellä “mielipiteitä”. –> Ihan käypä, mutta hieman väritön vaihtoehto.
4. Artikkeli. Asiatekstistä koostuva kirjoitus tai esimerkiksi kauppatavara. Väännös vieraskielisestä sanasta article, artikel, artikkel, articulus jne. Tieteelliset artikkelit ovat yleensä vertaisarvioituja tutkimustuloksiin perustuvia kirjoituksia. Tietosanakirjoissa on artikkeleita, jotka ovat faktoihin perustuvia hakusanoiksi valittujen aiheiden esittelyitä. Aikakausi- tai sanomalehtiartikkelit ovat vastaavia, mutta yleensä ajankohtaisaiheisiin ja uusiin havaintoihin perustuvia esittelyitä. Niissä voi olla sekaisin faktaa ja mielipiteitä. -> Perinteinen ja edelleen käypä vaihtoehto, mutta leimautuu erityisesti lehdistön julkaisemiin kirjoituksiin.
5. Blogi. Lyhennys sanasta weblog (logging in the web), suomeksi verkossa risteily. Omien tietoverkon eri osoitteissa vierailujen tuloksena syntynyttä koostetta jostakin aiheesta (aluksi vain aihepiirin parhaista linkkiosoitteista) alkoi Jorn Barger nimittää weblogiksi ja julkaista 1997. Se lyheni parin vuoden päästä blogiksi. Vuonna 2014 maailmassa laskettiin olevan 156 miljoonaa julkista blogia. Julkaisukynnyksen ollessa lähes olematon (riittää, että osaa kirjoittaa näppäimillä ja liittää kirjoituksensa jollekin tarjolla olevalle, maksulliselle tai ilmaiselle julkaisualustalle) taso on mahdollisimman kirjava. Joukossa myös kaikenkarvaisia “videobloggareita” tai “tubettajia”. Jos joku kuvittelee, että otsikon blogi alla kirjoittaminen tai “bloggarina” oleminen tuo jotain arvovaltaa, erehtyy. -> Huono vierasperäinen ja maineensa menettänyt vaihtoehto.
6. Essee. Vanha, jo Montaignen ajoilta 1500-luvulta peräisin oleva pohdiskeleva kohtuullisen lyhytmuotoisen kirjallisuuden muoto. Esseitä kirjoittavat varsinkin kirjallisuutta harrastaneet ja muista taiteista ja niiden ilmiöistä kiinnostuneet, mutta aika runsaasti tehdään myös tietopohjaisia tutkielmia, joissa ei ole niin tarkkoja lähdeviitevaatimuksia kuin tieteellisissä artikkeleissa. Essee tulee ranskankielen sanasta essayer (pyrkiä, yrittää) eli se on ranskasta suomeen siirtynyt väännös – mutta siitä huolimatta hyvin asemansa vakiinnuttanut. -> Maineikas kirjoitusmuoto, mutta vierasperäinen ja hieman elitistinen vaihtoehto.
7. Juttu. Pentti Haanpää, Suomen kirkkaimpia tarinaniskijöitä, nimesi yhden kirjansa otsikoksi nasevasti “Jutut”, alaotsikkona Novelleja (Otava 1946/1952). Haanpäältä on myös “Kiinalaiset jutut”, alaotsikkona Muistikuvia (Otava 1954). Matti Salminen on koonnut Haanpäältä uuden kokoelman “Eräs avioliitto ja muita kadonneita juttuja” (Into 2014). Jutut ovat Haanpäälle luonteenomaisia fiktiivisiä novelleja, mutta maailmassa on muitakin juttuja, esimerkiksi “oikeusjuttu”, toiselta nimeltään oikeustapaus. Franz Kafkalta on uskomaton romaani “Oikeusjuttu” (Der Prozess), joka jäi kesken mutta julkaistiin saksaksi 1925. Orson Welles ohjasi siitä mainion elokuvan (The Trial) 1962. -> Loistava suomenkielinen ja kansanomainen vaihtoehto, mutta hieman epämääräinen.
8. Kirjoitus. Yleisnimi kaikenkarvaisille kirjalliselle tuotteelle. -> Liian yleinen ja mitäänsanomaton, ei kelpaa.
9. Kolumni. Väännös sanasta column eli palsta. Sanomalehdillä ja monilla aikakauslehdilläkin on sivu taitettu kahteen tai useampaan palstaan. Yhden palstanpätkän voi täyttää yksi kirjoitus ja tällaisen palstan ylläpitäjää kutsutaan kolumnistiksi, joskus palstanpitäjäksi. Kolumnilla on yleensä vakiopaikka lehden taitossa. Suomen Kuvalehden nettiversiossa pääkirjoitukset, kolumnit ja mielipiteet voi löytää otsikon “Mielipide” alta, mikä kertoo totuuden, mielipiteistähän on kyse. Seura -lehti käyttää sekä otsikkoa kolumni että blogi, joista jälkimmäinen on sisällöltään ja kirjoitustavaltaan kevyempi kuin edellinen. Arkikielessä kolumnistista syntyy mielikuva vakavammin otettavasta ja parempia mielipiteitä kirjoittavasta henkilöstä. -> vierasperäinen ja elitistiseltä kuulostava vaihtoehto.
10. Mielipidekirjoitus. Tämä otsikko on vakiintunut mediassa sen jälkeen kun on luovuttu käsitteestä “Yleisönosasto” tai “Yleisöltä”. Mielipiteet ovat lyhyitä keskustelupuheenvuoroja. Laatumedioina itseään pitävissä nimimerkillä esiintymistä ei nykyisin katsota kovinkaan suopeasti, poikkeustapauksia lukuunottamatta. Sosiaalisessa mediassa tuntemattomuuden taakse piiloutuminen sen sijaan rehottaa. Yhteiskunnallista keskustelua ja mielipiteen vapautta halutaan pitää yllä ja edistää, mutta kun julkaistujen mielipiteiden määrä ja laatu karkaa käsistä, niiden arvostus on romahtanut.  -> Tylsä ja arvostuksensa kadottanut julkaisumuoto.

Kymmenen vaihtoehdon joukosta hylkään kaikki lainasanat, päädyn “juttuun”, toistaiseksi. Jonkinlaisia juttuja nämä kirjoitukset vähintään ovat.  

Hevosen mielipiteistä Pentti Haanpää totesi näin: ”Hevonen on erinomainen työläinen, oikein esikuva. Se on tavattoman vaitelias, kärsivällinen. Jos sillä on joku mielipide olosuhteistaan, niin se on aina pitänyt sen omina tietoinaan. Se ei ole koskaan nurissut, lakkoillut. Jos se ei jaksa, niin se kaatuu. Orjan orja!” (SSSK)