Pienessä kaupungissa lähes kaikki on kävelyetäisyydellä. Eilen 25.11.2018 oli aamiaisen ja junan lähdön välissä sopiva aika tehdä pieni kävelykierros, jossa sai mainion yleiskuvan tai ainakin mielenkiintoisen otoksen Jyväskylän arkkitehtuurista reilun 100 vuoden ajalta. Pääosa tuttua, mutta paljon on tullut uuttakin.
Sattui olemaan hieno kävelysää, aurinko paistoi matalalalta, arktiset varjot, pakkasta pari astetta, lehdettömät ja läpinäkyvät puut. Loistava kuvausilma. Tässä muutamia kuvia retkeltä siinä järjestyksessä kuin ne on otettu. Täysin suunnittelematon reitti alkaa keskustasta ja kiertää Tourujoen, Kankaan ja Taulumäen kautta takaisin keskustaan. Kaupungin pohjois- ja länsiosat sekä yliopiston alue eivät kuitenkaan mahdu tähän ohjelmaan.
Alvar Aalto, Työväentalo 1924-26. Talossa oli tunnettu ravintola Polsu (väännös tiettävästi sanasta bolševikki) nykyisin näyttäisi olevan Revolution. Arkkitehtuurissa ehkä enemmän klassismia ja sitä hyödyntävää huumoria kuin vallankumousintoa. Oman lajinsa revolutionääri Aallosta kuitenkin tuli.
Wivi Lönn. Puistokoulu 1912. Laajalla piha-alueella pelattiin aikanaan paljon pesäpallo-otteluita ja nytkin näytti olevan luistinrata.
Erkki Kantonen (kaupunginarkkitehti), Puistokatu 17 asuinkerrostalo 1956. Virkistävä puhtaaksimuurattu punatiilinen kerrostalo enimmäkseen rapattujen kerrostalojen joukossa. Asuin tässä talossa kymmenkunta vuotta.
Pauli Blomstedt, hautauskappeli 1931. Yksinkertainen funktionalistinen harvinaisuus, jossa mukana vielä häivähdys klassisismia.
Karl August Nylund, Asuinkerrostalo 1926, myöhemmin toimistorakennus, Puistokatu 21. Päätymuraali Feliks Ojanen 1929-30. Talo ja erityisesti tämä Goodyear -mainos on ollut lähes 90 vuotta maamerkki kaikille Jyväskylään nelostietä pohjoisesta saapuville. Mallia nykyisille muraalimaalareille.
Virkamiestalo Rauhankatu 2-4, Matti Hämäläinen (kaupunginarkkitehti) 1950. Kaunis korttelinmittaisen kadun varteen suunniteltu asuinkerrostalo, jossa on pari elävöittävää julkisivunytkäytystä sekä pitkillä sivuilla että päädyssä. Tässä asuin kuutisen vuotta. Entisen kivijalkakaupan tiloissa nykyisin oleva LVI-tekniikan isinööritoimisto on ikävä kyllä löytänyt oivan markkinaraon kaarevan näyteikkunan takaa. Tehoaisiko tuohon naapuruston yleinen paheksunta?
Siro teräksinen kävely- ja pyöräilysilta Tourujoen yli, kantakaupungista Tourulaan ja nykyiselle uudelle Kankaan alueelle. Edustakoon tämä silta tässä jutussa Jyväskylän pitkään edistämää kävely- ja pyöräilykulttuuria. Kävelykatuja on tehty keskusta-alueelle poikkeuksellisen paljon ja tehdään koko ajan lisää.
Tourujokilaakso. Missä muussa suomalaisessa kaupungissa on tällainen luonnonnähtävyys ja luonnonsuojelualue keskellä kaupunkia? Kuvan ottopaikasta on vain 300 metriä edellä kuvatulle Puistokoulun tontille ruutukaava-alueen reunassa. Hämmästyttävää. Syy miksi alue on säästynyt on yksinkertainen: Kankaan paperitehdas käytti vuosikymmeniä jokea jätevesiviemärinään. Hautausmaan reunimmaiset ja unohdetuimmat hautakivet kallistuivat jo 1950-luvulla alarinteeseen. Jokilaaksoa hallitsivat haju, sorsat, puliukot ja joen pinnalla kelluvat vaaleanruskeat vaahtopaakut. Silti tai juuri siksi poikalapsille jännittävä seikkailumaasto.
Kankaan uusi alue on rakentumassa kovaa vauhtia. Sain muutama vuosi sitten seurata alkuvaiheita kun olin suunnittelukilpailun tuomaristossa asiantuntijajäsenenä. Alueella on jo nyt aika runsaasti yllättävänkin korkeaa rakentamista ja vanhaa teollisuusympäristöä mielenkiintoisessa symbioosissa. Tourujoki ja suojelualue ovat aivan vieressä. Vesivoimala toimii. Mielenkiintoinen asumisvaihtoehto.
Hulevesien käsittely on otettu Kankaan alueella vakavasti. Odotan mielenkiinnolla kuinka hyvin suunnitelma ja toteutus lopulta toimivat ja miten kokonaisuus vastaanotetaan.
Taulumäen kirkko (Jyväskylän maaseurakunnan kirkko), Elsi Borg 1929. Jyhkeä ja harvinaisen omaleimainen kirkko Suomessa. Virtuoosinen suoritus, mutta ehkä hieman liian paatoksellinen minun makuuni. Vielä 1920-luvulla ja myöhemminkin kirkon piti olla vaikuttava. Virallisessa arkkitehtuurin kaanonissa (Arkkitehtuurimuseo, Museovirasto, Arkkitehtilehti), kirkko luokitellaan joko klassismiin tai uusklassismiin, tai tyyliä ei ole haluttu luokitella. Voisin pitää sitä yhtä hyvin art decona. Katsotaanpa vaikka sisääntulojulkisivun pyöreätä ikkunaa. Siihen kuvattu enkeli on niin virtaviivainen, että se voisi olla yhtä hyvin samoina vuosina (1928-34) valmistettujen Adler Standard 6 -autojen konepellin nokassa tai New Yorkin Chrysler pilvenpiirtäjän (William van Alen 1930) räystäskoristeena. Kotkan sijasta. Kirkkosuunnitelma oli avoimen arkkitehtuurikilpailun voittaja. Elsi Borg päihitti samaan kilpailuun osallistuneet Alvar Aallon ja Erik Bryggmanin. Katsellessani tornia aloin myös miettiä sitä tukevien kapeiden massojen keskinäisiä suhteita. Kultaisia leikkauksia ei niistä kannata hakea. Entä räystäslinjojen erikoinen rytmitys. Mitä on liikkunut Elsi Borgin mielessä? Turha hakea nelipolvista trokeeta tai jambia. Mielummin tulee mieleen suurkaupungin jazz tai eksoottinen samba. Hieno talo.
Nuoran talot Taulumäellä, Alvar Aallon korjaussuunnitelmat 1924-26. Ilman omaperäistä sivukäytävä-parvekemuotoilua ja ulko-oven yksinkertaista kaariaihetta talo tuskin säväyttäisi ketään. Ansiokkaasti säästetty.
Konepaja Mikron asuinkerrostalo, Jussi Paatela 1939-40. Paatelan arkkitehtiveljekset ahkeroivat ympäri Suomea, Jyväskyläänkin saivat suunnitella muutaman talon. Tämä juuri talvisotaa ennen toteutettu kerrostalo on harvinaisen elegantti ja kestänyt hyvin aikaa.
Keski-Suomen keskusammattikoulu, Marja ja Keijo Petäjä 1951-57. Mainio esimerkki paitsi punatiiliarkkitehtuurista niin siitä, miten poikkeuksellisen suuri rakennusmassa saadaan jäsenneltyä kaupunkirakenteeseen istuvaksi. Alvar Aalto teki suurin piirtein samoihin aikoihin saman taitotempun Helsingin Kansaneläkelaitoksen vielä paljon ahtaammalla tontilla.
Aira-talo, asuinkerrostalo Tapionkatu 1, Alvar Aalto 1924-26. Yksinkertaisin mahdollinen ja sitä kautta taloudellinen kerrostalon rakennusmuoto, jossa on herkuteltu pienillä koristeaiheilla siellä missä ne eivät juuri lainkaan lisää kustannuksia, räystäissä, syöksytorvien yläosissa, porrashuoneiden ovissa ja ikkunoissa. Rakennusta katsellessa tulee hilpeälle mielelle. Kannattaa vertailla suurin piirtein 15 vuotta nuorempaan Jussi Paatelan Mikron taloon.
Asuinkortteli Harjunkulma Kirsti Sivén ja Asko Takala 2007-14. Tontin suunnittelusta ja rakentamisesta väännettiin kättä vuosia. Kilpailuvoiton saanut sveitsiläinen Peter Zumthor sai väistyä kun kaupungin päättäjät alkoivat ilmeisesti arastella. Nyt kun rakennus on toteutettu ja ollut jo käytössäkin muutamia vuosia, voidaan sanoa, että ainakin tämä versio on komea. Toteutumatonta ehdotusta on hankalampi arvostella. Korttelin sijainti on herkullinen, heti kauppatorin reunassa. Tontilla aiemmin olleille linja-autoasemalle ja kauppakoululle on löydetty paremmat sijaintipaikat.
Jyväskylän Lyseo, Werner Polon–Odert ja Sebastian Gripenberg 1902. Rakennus on ensimmäisen suomenkielisen oppikoulun ensimmäinen alunperin kouluksi suunniteltu talo. Sitä ennen koulu kiersi yli 40 vuotta useissa puutaloissa eri puolilla kaupunkia. Kulttuurihistoriallisista syistä tätä satujen ritarilinnaa muistuttavaa luomusta ei voi sivuuttaa, vaikkei sen julkisivuestetiikasta pitäisikään. Rakennus on elänyt jo muutaman vuoden kriittisiä hetkiään. Koulu on muuttanut pois, mutta kellarissa toimii edelleen Jyväskylän Lyseon museo. Koulua kävivät aikanaan mm. Alvar Aalto ja luokkatoverit Otto-Ville Kuusinen, Edward Gylling ja Sulo Wuolijoki. Minäkin kahdeksan vuotta. Löytyykö talolle lopulta sopiva käyttäjä ja kohtuullinen julkinen tuki?
Suojeluskuntatalo, Alvar Aalto 1926-29. Iloinen yllätys: rakennus on huputettu ja aidattu. Vihdoinkin rakennus korjataan. Jos tämän funktionalismin pioneerityön olisi annettu rapistua lopulliseen purkukuntoon, olisi siitä seurannut ikuinen häpeä Suomen Ateenaksi itseään nimittävälle kaupungille. Pieni reunahuomautus: Rakennus on suunniteltu suojeluskuntataloksi, mutta se muutettiin sattuneesta syystä kuusi vuotta myöhemmin “valtiontaloksi”, jossa toimi lähinnä posti. Taloa esitellään näköjään valtiontalona. Kainostellaanko alkuperäistä käyttötarkoitusta, historiallista faktaa? Toinen iloinen yllätys: rakennuksen arkkitehtisuunnittelusta vastaa Arkkitehdit Mustonen Oy, jonka vetäjä on Viipurin kirjaston restauroinnissa laakereita ansainnut Tapani Mustonen. Hyvältä vaikuttaa tässä vaiheessa!
Poliisitalo, Alvar Aalto 1967–70. Jyväskylän kaupungin hallintokorttelin kokonaisuuteen kuuluvan poliisitalon vapaasti ja aaltomaisesti (sanan molemmissa merkityksissä) muotoiltu betonimuuri saattaa herättää kummastusta käyttötarkoituksensa osalta. Jätän ne aprikoinnit tällä kertaa väliin ja esittelen muurin myös sen harvemmin nähdyltä puolelta. Välittömästi muurin pohjoispuolella on kaupunginteatteri (Alvar Aalto 1964-82) ja sen länsipuolelle on alkuperäisessä Aallon suunnitelmassa (1964) esitetty ns. valtuustotorni. Sen toteutusta odottelee moni.
Pekka Lahti 
Moikka, tunnen Jyväskylää sen verran, että kierrostasi oli helppo seurata. Mikron asuintalo ja Aira-talon ovi olivat koskettavimmat, ja Taulumäen kirkon analyysi herättävää. Puistokoulu on sillä tavoin tuttu, että pidin siellä 80-luvulla steinerpedagogiselle näyttelyllä esittelyjä, ja koulussa käy nytkin läheisiä lapsia.
TykkääLiked by 1 henkilö
Tervehdys Pekka,
Jäikö sinua silloin Kankaan suunnittelussa joku asia kaivelemaan, joku asia joka olisi ollut parempi toisin? Olen seurannut alueen muutosprosessia läheltä, elän sitä oikeastaan. Sinne tulee citymajani (Viira, 3.krs suunta joelle), valmistuu tammikuussa, lähelle mistä ohessa yksi kuvasi (Raina ja piippu). Alueen vanhan käytön mukaan monet nimet, kuten katumme Paperitehtaankatu. Tehtiin yksi gradutyökin yli kymmenen vuotta sitten koko tehtaasta+alueesta, syynättiin ympäristö- ja ihmisterveysriskejä. Alueen valintaani vaikutti mm. alakouluaikainen kotimme Tellervonkadulla. Nyt sitten pääsen esimerkiksi pikkuharjun ympäri kävelykadulle, teatteriin, harjulle jne. Kohtapuoliin alkaa myös jokilaakson perkuu ja mylläys; varmasti nykyisestä lehtomaisuudesta jotain menetetään (mm. mikroilmasto muuttuu), mutta saadaan toista sinnepäin, ehkä viimeistään ajan kanssa kelvollista. Nykyinenkin uoma tehtaan kohdalla on aikanaan kaivettu.
Suomalaiset kaupungit kyllä ovat kauniita kun vertaa pohjoisamerikkalaisiin. Ikävissä maisemissa olen joskus joutunut noilla mailla asumaan, kontrasti on eduksemme. Kuten tietänet myös Ruusupuisto-Älylä-Seminaarinmäki on ollut muutoksen kourissa, ja museokompleksi siellä. Minusta tulos on kelvollinen++.
terv. Ami (Aimo Oikari)
PS: ollut kiva lukea näitä palstojasi!
TykkääTykkää
Terve Ami, kiitos kommenteista! Ei minua mikään erityisesti jäänyt kaivelemaan. Arvioin ekotehokkaimmaksi juuri sen ehdotuksen, joka sitten voitti kilpailun. Yritin siinä ohessa kovasti korostaa sitä tuhannen taalan paikkaa mikä kaupungilla on Tourujoen ainutlaatuisen ympäristön kohdalla. Vaikka se olikin ”vain” kilpailualueen reunalla ja osittain suojeltu. Yksikään yläluokan ehdotus ei ollut rohjennut kajota Tourujokilaaksoon ja joen rantohin juuri lainkaan. Päähuomion vei tietysti alueella toteutettava uudisrakentaminen ja teollisuusympäristön hyödyntäminen. En ole perehtynyt kertomaasi ”jokilaakson perkuuseen ja mylläykseen”, mutta uskoisin että asiantuntevissa käsissä on.
TykkääTykkää
Kiitos Pekka.
Tuli mieleen muistoja.
Oletko muuten lukenut partiokaverimme Jussi Jäppisen teosta Kadonnutta kaupunkia etsimässä (nimi voi olla hiukan väärin) vuodelta 2017?
Terveisin Eero
TykkääLiked by 1 henkilö
Terve, on tuossa sohvapöytäkirjana, monien muiden joukossa. Olen lukenut, sieltä täältä. Tarinat puretuista taloista ovat harvinainen kokoelma mielenkiintoisia juttuja. Jussi kuului myös Virkamiestalon laajaan kakarajoukkoon ja isä-Yrjön kanssa törmäiltiin joskusmyöhemmin työasioissa. On ollut monta kertaa mielessä, että pitäisi joskus tavata Jussia.
TykkääTykkää