Lumi – siitä suomalaiset (kaupunkilaisetkin) tykkää

Tilannekuva

Lunta on alkuvuonna tullut enemmän kuin lapset osasivat edes uneksia. Jouluaaton Lumiukko-animaatio alkoi herätä eloon monen tajunnassa. Lumipalloja lensi, lumiukkoja, -linnoja ja -lyhtyjä alkoi syntyä pihoille. Pulkkamäet viriteltiin entisiin maisemiin. Hiihtoladut kunnostettiin. Hip huraa!

Kaupungin oma aurauskalusto teki töitä lähes vuorotta. Lumenauraustilauksia tuli taloyhtiöiden huoltoyhtiöiltä yksityisille yrityksille enemmän kuin moniin vuosiin. Bobcatit, aurausautot, kauhakuormaajat ja kuorma-autot pörräsivät kaduilla. Lumenpudottajille riitti keikkahommia niin, että allakasta ja lompakosta loppui tyhjät tilat. Parin viikon aikana meidänkin kalliolaisen talon katolta pudotettiin lumia kolmeen eri kertaan. Aiempina vuosina on yleensä riittänyt yksi kerta vuodessa. Taloyhtiöt maksoivat hampaita kiristellen mutta bisnes kukoisti. Elävä kaupunki. Kaikki hyvin?

Lumensyvyys Suomessa ja Helsinki-Vantaan lentokentällä tämän vuoden alussa (Ilmatieteen laitos). Alkuvuonna 2019 tuli lunta epätavallisen reippaasti.

Kaupungin lumenaurausautot ja kiinteistöjen huoltoyhtiöt siirtelivät lumikasoja toisilleen. Jalankulkijat saivat hypellä lumikasojen ja -vallien yli jos pystyivät. Autoilijat saivat lapiohommia, mutta sehän on tervettä liikuntaa. Näissä tammi-helmikuun kuvissa on luovaa rinnakkaispysäköintiä, suojatien päälle pysäköintiä, ajoneuvojen väistämättömiä lähisiirtoja. Kuvat PL 17.1.–20.2.2019.

Ongelmia?

Täydellisessä sopusoinnussa kaikki ei kuitenkaan suju. Kun kaupungin aurausauto huristelee keskellä katua, se kasaa lumivallit pysäköityjen autojen viereen. Pakkautuneen tiiviin lumilevyn sirpaleet saattavat seuraavana yönä jäätyä valliksi, jonka hajoittamiseen tarvitaan rautakankea. Hankala tapaus muille kuin kuin hyväkuntoisille kävelijöille ja autoilijoille.

Taloyhtiön tai sen huoltoyhtiön tilaama pikkutraktori voi tehdä saman operaation jalkakäytävällä – jos kalusto siihen sopiva. Isot koneet eivät kapeille jalkakäytäville mahdu ja lapiohommiin huoltoyhtiöt eivät rupea. Minibarrikadit syntyvät pysäköityjen autojen toisellekin puolelle.

Myös lumenpudottajat saattavat jättää lumikasojaan jalkakäytäville. Jalankulkijan on näillä kohdilla pakko hyppiä vallien ja kasojen yli ja ajotielle jotta pääsisi eteenpäin. Ei kovinkaan turvallista eikä ainakaan kivaa. Entä lastenvaunujen ja rollaattoreiden kanssa? Entä huonojalkaiset? Taitavat näillä keleillä pysyä sisätiloissa, jos suinkin mahdollista.

Entäs sitten ne autoraukat lumivallien välissä? Kuulenko jo pidäteltyjä naurun tyrskähdyksiä? No, mitäs tulivat tänne kaupunkiin ihmisten elämää pilaamaan.

Kun lumikasoja ei ehditä poistaa, saatetaan silmänlumeeksi (sic) jättää puomit ja varoituskyltit katolta putoavasta lumesta ja jäästä. Oikeasti se tehdään korvausvastuun välttämiseksi, mutta onhan se myös kätevä tapa siirtää hommia tuonnemmaksi tai välttää ne kokonaan. Näin tapahtui meidän taloyhtiömme kohdalla.

Kun kaupunki ja taloyhtiö ovat tehneet omat hommansa, “jonkun muun” tehtäväksi jää lumivallien ja kasojen siirtäminen jalkakäytäviltä tai siltä harmaalta vyöhykkeeltä ajoradan keskikaistan ja jalkakäytävän välistä “jonnekin muualle”. Jos “joku muu” on edelleen taloyhtiö, riippuu sen isännöitsijän tai huoltoyhtiön tarmokkuudesta ja bisnesetiikasta, kuinka ripeästi katukäytävät saadaan kulkukelpoisiksi tai saadaanko ollenkaan. Huoltoyhtiöt kippaavat lumet kaikkiin mahdollisiin vapaisiin ja läheisiin paikkoihin. Helpoimpia ovat ne paikat joista pysäköity auto on aiemmin siirtynyt pois. Dominoteorian mukaan valtatyhjiö pyrkii täyttymään. Kuka ensiksi ehtii.

Missä on “jonnekin muualle”? Useimmmiten kasat ja vallit siirtyvät henkilöautojen takakontissa olevilla lumilapioilla jalkakäytäviltä tai autojen renkaiden tieltä takaisin ajoradalle tai pysäköityjen autojen väliin. Minnekäpä muualle. Harvalla on mahdollisuus urakoida lumia kottikärryillä tai traktorilla lähimmälle joutomaatilkulle.

Monet jalkakäytävät näyttävät jäävän viikoiksi oman onnensa nojaan. Silloin ainoa kulkureitti on jalankulkijoitten tallaama mutkitteleva polku keskellä umpihankea. Tämä tilanne on useimmiten, valitettavasti juuri niillä jalkakäytävillä, jotka ovat kaupungin omalla hoitovastuulla, esimerkkinä vaikkapa Pengerkatu Torkkelinpuiston eteläreunassa. Suomen tiheimmin asutun alueen jalkakäytävä puiston reunassa on vuodesta toiseen huonossa hoidossa tai hoidotta. Useimmat osaavat välttää sitä reittiä ja kiertävät muuta kautta.

Veroeurot eivät huippukysynnän aikaan tahdo riittää “vähempiarvoisten” katu- tai muiden väyläosuuksien hoitamiseen. Kun pääkadut ja muut joukkoliikennekadut on hoidettu (useimmiten kiitettävän nopeasti kuten pitää) ja ylityöbudjetit paukkuvat, muut “vähempiarvoiset” hommat saavat luvan odottaa.

Priorisointi on tehty ja sitähän on pakko tehdä. Hyväksyn perustelut tiettyyn rajaan asti. Tärkeysjärjestyksestä voidaan kuitenkin keskustella. Yksi perustelu pitäisi olla hyödyn saajien tai haitan kärsijöiden määrä. Onko arvioita tehty ja perustuvatko ne tietoon vai luuloon? Vai meneekö homma niin, että suuriäänisin valittaja kiilaa jonossa muiden edelle?

Ehkä me lumen kanssa (muka) elämään tottuneet suomalaiset kuitenkin kestämme muutaman viikon lumikaaoksen, jotta verotusastetta ei tarvitsisi taas korottaa. Vai?

Parannusehdotuksia

Esitän seuraavassa muutamia sellaisia parannusehdotuksia, jotka eivät lisää kustannuksia, vaan päinvastoin vähentävät niitä ja samalla parantavat kaupunkiympäristön laatua.

1. Kaupunki sopii kiinteistönomistajien kanssa käytännölliset lumenkasauspaikat niin, ettei kasausta improvisoida joka talvi eri tavalla ja traktorinkäyttäjien mieleenjuolahduksien perusteella? Samalla kaupunki antaa kiinteistölle luvan tiettyjen yleisten alueiden käyttöön lumenkasausta varten.
2. Asukaspysäköintilupaan voidaan liittää ehto ajoneuvon väliaikaisesta pakkosiirtämisestä tietyiltä liikenemerkein merkityiltä alueilta väliaikaista lumenkasausta varten (vai onko se siellä jo?). Kaupungin liikenne- ja katusuunnittelijat sekä katujen kunnossapitovastaavat voivat yhdessä etukäteen suunnitella ja määritellä ao. lumenkasauspaikat. Myös autoilijat tietäisivät tällöin jo etukäteen, mille alueille lunta kasataan ja minne ei kannata autoaan pysäköidä, ei ainakaan silloin kun isompia lumisateita on odotettavissa.
3. Lumenkasauspaikat merkitään tarvittaessa liikennemerkein. Ne kadunvarren pysäköintipaikat, joita koskee tilapäinen pysäköintikielto merkitään lisäkilvillä esimerkiksi näin: “Ajoneuvojen tilapäinen lähisiirto lumenajon takia asukaspysäköintitunnuksen X haltijoille kaupungin erikseen ilmoittamina päivinä”. Pysäköintimittarit voitaneen tarvittaessa ohjelmoida niin, että ne näyttävät pysäköintikieltoa tietyllä aikavälillä.
4. Jos sopimismenettely ei onnistu, voidaan kaupunkisuunnittelussa ja asemakaavassa varata tilapäiset lumenkasausalueet niin, että tietty lumikertymä per talvi (Helsingissä vaikkapa 60 cm) voidaan hoitaa kaupunginosittain, tarvittaessa vaikka kortteleittain.
5. Lumia ei enää kuljeteta pois kaupungista vaan tehdään vain lähisiirtoja. Kevään aikana lumet sulavat pois itsestään, luonnonmukaisesti. Alueita voidaan osoittaa kaupunkipuistoista ja -metsistä sen mukaan mikä on tarve. Tiloja pitää olla riittävästi, periaatteessa niin paljon ettei lunta tarvitse kuljetella pois kaupungista lainkaan. Kallis, epäekologinen ja osittain vaarallinenkin lumen poiskuljetusralli kaupungin kaduilla jää kokonaan pois.

Lumen luonti on luovaa toimintaa. Traktoristi saa käyttää mielikuvitustaan ja vapaata ilmaisuvoimaansa. Esimerkki Kallion Torkkelinmäeltä muutama viikko sitten (kuva PL 20.1.2019). Katu on aurattu yhdellä ajolla keskeltä ja samoin jalkakäytävät. Sujuvaa ja tehokasta muttei loppuun asti ajateltua saati ohjeistettua. Ylimääräinen lumi on ripoteltu pikkukasoihin tyhjille kadunvieruspaikoille molemmin puolin katua niin, että yhteensä noin 15 pysäköintipaikasta on jäänyt jäljelle kolme. Samaan aikaan kaupunkipuiston alue on lähes koskematonta hankea. Lumet olisi voitu täsmälleen samalla vaivalla kasata puiston reunaan. Onko kaupunki kieltänyt lumen kasaamisen puistoalueelle ja jos on niin miksi?

Mitä tuli sanottua muutama vuosi sitten?

Kahdeksan vuotta sitten (15.12.2010) olin haastateltavana Yleisradion Ykkösaamussa Pasilassa (haastattelijana Marja Ala-Kokko). Samassa ohjelmassa oli puhelinhaastattelussa Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri. Aiheena lumen aiheuttamat ongelmat kaupungeissa, erityisesti Helsingissä.

Talvi 2010-11 oli runsasluminen ja lumi sekotti jälleen kerran suurkaupungin arkea, erityisesti liikennettä. Lumenauraus ja -kasaus erilaisille satunnaisille ja periaatteessa väliaikaisille paikoille kuten suojateille ja katuvarteen pysäköityjen ajoneuvojen viereen, haittasi jalankulkua ja ajoneuvojen pysäköintiä. Sekä julkinen että yksityinen liikenne häiriintyivät lumen takia väärin pysäköidyistä autoista. Esitin suorassa lähetyksessä ajatuksen, että lumenkasaustilat varattaisiin jo kaupunkisuunnittelussa.

Sama ajatus on tullut mieleen lähes joka talvi silloin kun lumenkasaus ja poiskuljetusralli alkaa.