Tämä ei ole elokuva-arvostelu vaan elokuvapuffi. Tuli kiire laittaa tämä juttu nettiin, koska huomasin, että Pirjo Honkasalon elokuva Betoniyö on enää kaksi päivää (tämän ja huomisen päivän) nähtävillä YLEn Areenassa. Ehdit jos olet ripeä!
Jos luulet nähneesi hyviä suomalaisia elokuvia, voit olla oikeassa. Minäkin luulen. Mutta jos et ole nähnyt tätä, et tiedä hyvästä suomalaisesta elokuvasta tarpeeksi.
Pirjo Honkasalo eli ”Honksu” teki elokuvansa muutama vuosi sitten (2013) kaverinsa Pirkko Saision samannimisen romaanin (1981) pohjalta. Käsikirjoituksen he tekivät tähän yhdessä.
Parempaa ohjausta ja mustavalkokuvausta saa etsiä. Ja voi olla ettei löydä. Pirjo Honkasalo on itse kuvaajana huippuammattilainen, mutta tässä elokuvassa kuvaajana oli Peter Flinckenberg. Helsingissä tehdyt kuvaukset (Vuosaaressa, rautatieasemalla, Suvilahdessa jne.) ovat parasta kaupunkikuvausta mitä muistan nähneeni.
Pääosassa on hämmästyttävä 14-vuotias lahjakkuus Johannes Brotherus. Kaikki muutkin näyttelijät ovat huippuluokkaa. Mutta miten Honksu onkin saanut Brotheruksen ”näyttelemään” niin uskottavasti ja luontevasti oman teini-ikäisen nuoren roolinsa? Tuli mieleen 1900-luvun alussa satoja elokuvia Ranskassa ja Yhdysvalloissa tehneen mutta maailman tuntemattomimman elokuvaohjaajan Alice Guy-Blachén studionsa seinään isoin kirjaimin tekstaama ohje näyttelijöille: ”BE NATURAL!”
Koko teos on ohjaajansa kokonaistaideteos, aito auteur-filmi. Siitä on todella vaikea löytää virheitä, mikä on paljon sanottu mistä tahansa maailmanluokan elokuvasta.
Filmihullua hauskuuttaa vielä erikseen muutamat viittaukset elokuvan historian merkkiteoksiin, kuten Eisensteinin Panssarilaiva Potemkiniin ja Bunuelin & Dalin Andalusialaiseen koiraan. Ne eivät muuta elokuvan sisältöä tai tarinaa miksikään eikä niitä tarvitse tunnistaa, mutta kieltämättä ne ilahduttavat pieninä kunnianosoituksina elokuvan pioneereille.
Betoniyö valittiin vuonna 2014 Suomen edustajaksi vieraskielisten elokuvien Oscar -palkintojen jakoon. Se ei päässyt listalle, mikä kertoo paljon Oscar palkintojen jakosysteemistä.
Suitsutetaan nyt YLEä tässä samalla. Menossa oleva sarja Women Make Film sisältää runsaasti laatukamaa. Mark Cousinsin 14-osainen esittelysarja alkoi hienosti. Siinä jo kehuttiin kiitettävästi Honkasalon Betoniyötä. Sarjaa kuvaillaan myös neljäntoista tunnin elokuvakouluksi. Paljon sanottu.
Huima dokumentti Alice Guy-Blachésta nähtiin YLEn sarjassa muutama päivä sitten. Naisten ohjaamia elokuvia nähdään maaliskuussa YLEn Teemalla useita. Eilen tuli Kathryn Bigelow’n Detroit -elokuva, tositapahtumiin perustuva raadollinen filmi rotumellakoista vuonna 1967. Hatun nosto YLElle!
Pekka Lahti 
Hieno elokuva, vakuuttavan musta maailma. Hiukan minua kuitenkin kiusaa oopperamusiikin käyttö tavalla, joka (minun makuni mukaan) vie kerronnan ajoittain ”ylitaiteellisen” alleviivalle tasolle.
TykkääLiked by 1 henkilö
Aika jännä juttu. Olin niin kuvan lumoissa etten kiinnittänyt musiikkiin kovin paljon huomiota. Noteerasin hieman yllättävän musiikkivalinnan jossakin kohdassa, muttei se häirinnyt minua, pikemminkin loi actionin suvantokohtiin ihan luontevaa vastapainoa ja aivolepoa. Mutta varmaan joku muukin musiikki olisi hyvin ajanut saman asian.
TykkääTykkää