Gimis Stadin Ässät

Yhtye Alan Miehet levytti vuonna 1980 mielenkiintoisen sinkun. Sen otsikkona oli “Niin gimis on Stadi”. Mistä oli kysymys ja mikä on gimis Stadi? 

Vuonna 1980 julkaistu Finnlevyn single “Alan Miehet, Niin gimis on Stadi”. Levyn olen saanut 40 vuotta sitten uunituoreena suoraan yhdeltä yhtyeen jäseneltä. 

Ensiksi yhtyeestä. Alan Miehet oli suosionsa huipulla “Kyllä maalla on mukavaa” (1978) levyn jälkeen. Yhtyeen jäsenet olivat sitä paitsi jo tunnettuja muista yhteyksistä: Petri Hohenthal Cumuluksesta, Hannu Karlsson Pihasoittajista ja Finntriosta, Vesa Nuotio Finntriosta ja monista Yleisradion viihdeohjelmista (kuten Ilkamat ja Ällitälli). Nuotion nimi oli tietysti monille suomalaisille tuttu jo 1950-luvun alusta hänen isänsä, Kipparikvartetin kirkasäänisen tenorin Auvo Nuotion ansiosta.

Sitten nimikappaleesta “Niin gimis on Stadi”. Kappale on omassa lajissaan klassikko. Se on kirjoitettu stadin slangilla ja oman versionsa siitä on 1984 levyttänyt myös Stadin Kundiksi vuonna 2014 valittu Jussi Raittinen, tällä kertaa sen alkuperäisellä otsikolla Stadin kundin kaiho. 

Alan Miesten sinkussa kappaleen tekijäksi ilmoitetaan: “Säv. ja san. Jussi Isomeri, sov. Petri Hohenthal”. Kuka tai ketkä ovat oikeat tekijät ja kuka on ollut missäkin roolissa?

Laulun sanoittaja on pioneeri Veikko Lehmuksela, entä säveltäjä?

Veikko Lehmuksela (1908-2003) oli Ässärykmentissä jatkosodasa palvellut esikuntakomppanian pioneeri, joka oman kertomuksensa mukaan sodan aikana 23.1.1941 Karhumäessä kirjoitti laulunsa sanat. Tarinan on Lehmuksela itse kertonut Helsingin Sanomissa 5.3.1981. Sen mukaan laulua ei siis ole kirjoitettu joulun alla 1942, kuten monissa lähteissä väitetään.

Veikko Lehmukselan mielipidekirjoitus ja alkuperäinen runo Hesarissa 5.3.1981.

Laulun sanat kirjoitti omaan muistivihkoonsa myös hänen asetoverinsa Valtteri “Valtsu” Sorsa ja kopioita runosta saivat myös pari muuta Lehmukselan asetoveria. Joissakin kopioissa laulun otsikoksi oli muuten kirjoitettu Ässän kaiho.

Valtsu Sorsa kertoi kappaleen tarinan itse trubaduuri ja rokkiveteraani Jussi Raittiselle tämän esittäessä Valtsulle tuttua kappaletta Vallilan Viidessä Padassa. Oletan, että siinä vaiheessa Jussi Raittinen esitti oman tulkintansa Alan Miesten vuonna 1980 lanseeraamasta laulusta. Raittisen sen jälkeen vuonna 1984 levyttämän kappaleen tekijöiksi on merkitty netistä löytyvän diskografian mukaan joko ”Jussi Isomeri/Veikko Lehmuksela” tai “Jussi Isomeri/Veikko Lehmuksela/Eero Lupari”.

Lehmukselan runoon perustuu myös toinen Jussi Raittisen levyttämä slangipiisi Gartsan gundi. 

Sanoituksen alkuperä on siis melko kiistaton. Sävel tuli mukaan myöhemmin. Mutta kuka sävelsi ja millaisen version? Helsingin Laulun (joka myös on levyttänyt ao. laulun kuorosovituksena) verkkosivuilla kerrotaan Kauko Niemen kirjoittamana, että laulu syntyi alunperin “…Karjalan kannaksella v. 1941 … joulurunoksi, joka sai apteekkari Jussi Isomeren sävelasun vasta reilut kymmenen vuotta myöhemmin.” ja että “Helsingin Laulun sovituksen on tehnyt erityisesti kuorosäveltäjänä tunnettu Jaakko Mäntyjärvi”. Mutta sovitushan on eri juttu kuin sävellys.

Rytmimusiikin syke -verkkosivuilla ja erityisesti Jussi Raittisen Slangimusa -levyosuuden esittelyn kohdalla puolestaan kerrotaan, että “Myöhemmin runo sai ympärilleen sävelen ja laulusta muodostui Ässärykmentin epävirallinen tunnuslaulu”. Syntyikö siis sävel kuitenkin jo jatkosodan aikana Ässärykmentin piirissä vai vasta sodan jälkeen ja miten se syntyi? Kysymys jää tässä pitävän lähdetiedon puutteessa vastaamatta. Ehkä joku valistaa?

Vasemmalla sanat alkuperäisessä Veikko Lehmukselan kertomassa muodossa ja oikealla Alan Miesten/Jussi Isomeren versio sellaisena kun se on vuoden 1980 singlellä kuultavissa:

Alkuperäistä sanoitusta on Alan Miesten levytyksessä hieman muunneltu, varmaankin paremmin rytmiin ja esittäjien suuhun sopivaksi. Tähän Lehmuksela itse viittaa Hesarin kirjoituksessaan “Minä sen laulun tein” ja toteaa, että “Runsas vuosi sitten kopsasi Jussi Isomeri sanoitukseni hieman muunnellen ja julkaisi sen omanaan levyllä ’Niin gimis on stadi’. Kävin asiasta neuvotteluja levyn kustantajan kanssa ja sain poistettua sanoitusoikeudesta Jussi Isomeren nimen”. Oikeus on siis ilmeisesti tapahtunut tekijänoikeuksien osalta. Teostokorvausten osalta minulla ei ole tietoa.

Tekijäsekoiluista riippumatta Alan Miesten sanoituksen muunnelma ja sovitus ovat ammattilaisten, alan miesten ansiokkaasti tekemiä. Piisi on hyvä. Asettuu samaan rivistöön muiden slangiklassikkojen ja niiden esittäjien joukossa: Georg Malmsten, Arvo Turtiainen, Jussi Raittinen, Tuomari Nurmio.

Tekijätiedoissa mättää ja mätää?

Diskografioissa luetellut tekijätiedot eivät nekään ole virallisia totuuksia, koska sivuja pidetään verkossa yllä aika paljon vapaaehtoisin voimin. Lopullista totuutta joudutaan joskus lähestymään oikeussalien kautta.

Veikko Lehmukselan nimi näyttää kuitenkin päässeen mm. Jussi Raittisen diskogarfiaan, ansaitusti. Sen sijaan esimerkiksi Alan Miesten Discogs -tiedoissa Lehmukselaa ei edelleenkään näy. Discogs on amerikkalainen musiikkialan suurin tekijätietokanta, mutta sekin on vain rekisteröityjen käyttäjien itse ylläpitämä sivusto, eikä tietoja sivusto itse millään tavalla korjaa.

Yksi tapa saada aikaan korjauksia on julkisuus, mikä pakottaa ainakin osan alan ihmisistä pysymään totuudessa tai ainakin lähellä sitä. Sekään ei takaa oikeuden toteutumista, koska varsinkin rahakkaassa musiikkibisneksessä riittävän varakas taho voi ostaa varattomamman hiljaiseksi. 

Netistä löytyy esimerkiksi Stadin kundin kaihosta monenlaisia sanoitusversioita. Ne muistuttavat alkuperäisiä, mutta muunnelmien tekijöitä ei välttämättä mainita. Avoimeen verkkoon ladatut versiot lähtevät helposti liikkeelle “alkuperäisinä” ja sen jälkeen näitä loppumattomia virheketjuja ei kukaan pysty katkomaan.

Bitti-, tietokone-, tekoäly- ja nettimaailmassa melkein kaikki näyttää olevan mahdollista, mutta tämä tuntuu olevan liian vaikea ongelma kaikkivoipaisten tietokonevirtuoosien ratkottavaksi?

Stadin slangi rakastaa d:tä ja g:tä

Tämänkin laulun sanoista huomaa, että stadin slangi rakastaa d:tä ja g:tä. Jos jostain päin löytyy lainasana, jossa on d tai g, se otetaan oitis käyttöön.

Tähän sanoitukseen niitä on otettu jopa 18 kappaletta: gimis (kiva, erikoinen), Stadi (Helsinki), kundi (asiakas, mies, kaveri), tsiigata (katsella), Hagis (Hakaniemi), Valga (Vallila), griinata (hymyillä), friidu (tyttö, nainen), sungata/sjungata (laulaa), kungata (keinua), globo (pallo, pää), studata (pelätä), glasari (lasi), guta (hyvä, kiva), goisia (nukkua), skruudata (syödä), gartsa (katu), luudata (kulkea, kuljeskella).

Laulun ytimessä todelliset vastuunkantajat eli Ässärykmentti, kotiinsa kaipaavat Stadin kundit

Ässärykmentti eli Jalkaväkirykmentti 11 koottiin jo talvisotaan Sörkan ja Kallion kundeista tai “Kurvin kundeista”, virallisemmin Sörnäisten, Harjun, Kallion ja Vallilan kaupunginosista. Joukko-osastotunnus oli S, siis Ässä. Talvisotaan heistä osallistui 2 900 miestä ja elävinä takaisin pääsi vain 850. Stadin kundit maksoivat talvisodassa kovan hinnan.

Tunnettuja ässärykmenttiläisiä olivat mm. Kauko Käyhkö, Hannes Häyrinen, Aarne Saarinen, Väinö Leskinen, Sten Suvio ja Vili Vesterinen. Alan miehiä kaikki.

Ässärykmentin legendaarista mainetta on lisännyt tarina, että matkaan lähdettiin perjantaina 13. päivänä Harjun ruumishuoneen asemalta ja pääteasemana oli Kuolemajärvi. Tosiasiassa lähtöpäivä oli toinen ja tapahtui Vallilan tavara-asemalta, tosin Harjun paarihuoneen raiteelta ja pääteasemana oli Johannes.

Jatkosotaan koottu Ässärykmentti eli Jalkaväenrykmentti 26 koottiin saman alueen reserviläisistä. Talvisodan menetysten jälkeen rekrytointi oli todella raskas toimitus. Syksyllä 1941 Ässärykmentti oli kuitenkin mukana valtaamassa Petroskoita ja joulukuussa 1941 Karhumäkeä, jonka jälkeen miehet kieltäytyivät siirtymästä rintamavastuuseen muualle. Lopenväsyneet miehet vaativat riittävää lepotaukoa. Juuri Karhumäessä Veikko Lehmuksela kirjoitti Niin gimis on Stadi -laulunsa sanat. Kun vielä joskus pääsisi Stadiin takaisin!

Talvisodan jälkeen pystytetty Ässärykmentin muistomerkki (kuvanveistäjä Aarre Aaltosen obeliski 1940) sijaitsee Helsingin Kalliossa Alli Tryggin puistossa lähellä paikkaa johon osui heti jatkosodan alussa 9.7.1941, runsaasti viholliskoneiden pommeja, varhain kauniin kesäpäivän aamuna, tasan 79 vuotta sitten. Viereinen katu on nimetty Ässärinteeksi. Vasemmassa kuvassa olevaan vaaleampaan kerrostaloon osui pommi talon Viidennen linjan puolelle (osuma ei näy kuvassa) ja asukkaat ovat kantaneet huonekalujaan turvaan Ässärykmentin muistomerkin viereen (SA-kuva, Frisk 9.7.1941). Alemmissa kuvissa näkyy pommituhoja Viides linja 7 talon ullakolla ja porrashuoneessa (SA-kuva,  Lehtinen 9.7.1941).

Lähteet (linkattu ao. tekstikohtiin)

 

Advertisement