Mihail Bulgakovin satiirisessa romaanissa Saatana saapuu Moskovaan (alkuperäisnimeltään Мастер и Маргарита eli Mestari ja Margarita) irvaillaan tilanteella, jossa taikuri Woland saapuu omituisine seuralaisineen 1930-luvun Moskovaan. Bulgakov kirjoitti romaaninsa muutamaan kertaan uusiksi ja alkoi sanella vielä viimeistä versiotaan vähän ennen kuolemaansa vuoden 1940 alussa. Neuvostoliitossa kirjasta sensuroitiin yli kymmenesosa ja monia kohtia muutettiin. Täydellinen laitos ilmestyi vasta 1973. Saatanan esikuvasta ei ole ollut epäselvyyttä.
Mihail Bulgakov (1891-1940) valmisteli vielä 1939 saatanan esikuvaa, Stalinia käsittelevää näytelmää ennen kuin toinen maailmansota puhkesi ja eurooppalaiset saatanat alkoivat miljoonien ihmisten tappamisen. Kirjailija kuitenkin sairastui kohtalokkaasti ja kuoli talvisodan viimeisinä päivinä. Bulgakov ei siis ehtinyt nähdä Saatanan järjettömiä tuhotöitä toisen maailmansodan lopputuloksena.
Stalin kehitti mielestään ovelan taktiikan saada hyökkäyssotansa alkamaan niin että se näyttäisi Suomen syyltä. Mainilan laukaukset ymmärrettiin meillä jo silloin provokaatioksi, mutta Neuvostoliitossa tosiasioita pimitettiin vuosikymmeniä.
Nyt Neuvostoliiton suuruuden ajan perilliseksi ilmoittautunut Venäjä on yrittänyt käyttää samaa, ikivanhaa kikkaa. Ukrainassa keinot tunnetaan ja maa on itsepintaisesti välttänyt kaikkea provokaatioihin tarttumisia. Siitä huolimatta Venäjä hyökkäsi tänä aamuna Ukrainaan ja perusteluna presidentti Vladimir Putin käyttää sitä, että läntinen maailma on pettänyt lupauksensa koskien NATOn laajentumista itään. Sehän on totta, mutta perustuu ajatukseen, että ”länsi” voisi jotenkin estää itsenäisten ja suvereenien valtioiden omaehtoiset päätökset järjestää puolustuksensa niin kuin parhaaksi näkevät. Edes ”lännen” johtajana pidetyllä ja epäilemättä maailman suurimmalla sotilasmahdilla Yhdysvalloilla ei liene nykyoloissa keinoja tai edes haluja pakottaa muita maita joko NATOon tai sen ulkopuolelle. Venäjä, sen hallitseva diktaattori Putin uskollisine lakeijoineen laskee tämän heikkouden varaan ja omasta puolestaan pakottaa Ukrainaa NATOn ulkopuolelle tai oikeastaan suoraan oman käskyvaltansa alle. Ennemmin tai myöhemmin tämä hyökkäys tulee päättymään Putinin surkeaan tappioon. Mainehan on jo mennyt.
Nyt Saatana eli Venäjän karhu on pitkän talviunensa jälkeen möyrimässä Moskovasta Bulgakovin kotikaupunkiin Kiovaan. Onneksi Bulgakov itse ei ole tapahtumia kokemassa. Voi olla että satiirisilla keinoilla ei olisi nykytilanteessa enää käyttöä.
Haikein mielin muistelen Kiovaa yli 36 vuoden takaa vuoden 1985 marraskuun Ukrainasta, silloisesta Ukrainan neuvostotasavallasta. Olin siellä työmatkalla tutkijayhteistyökokouksessa joka käsitteli kaupunkien energiataloudellista suunnittelua. Lensimme Moskovaan, jossa oli työmatkamme ensimmäinen osa ja jatkoimme sieltä junalla Kiovaan. Mennen tullen junamme kulki muuten suhteellisen läheltä Tšernobylin ydinvoimalaa, joka muutama kuukausi sen jälkeen suli katastrofaalisin seurauksin.
Kokoustauolla kävimme myös ihailemassa maisemia isolla joella jota kutsuimme Dnjepriksi (днепр). Paikalliset isännät (ne jotka eivät kuuluneet mukana usein seuraaviin politrukkeihin ja KGB:n työntekijöihin) ehättivät heti korjaamaan hiljaisella äänellä että me kyllä kutsumme sitä Niproksi (дніпро), ukrainan kielellä.
Kuvat tekijän.
Pekka Lahti 
’Naamiot on riisuttu’, juuri näin. Yksi toivomme on Venäjän kansassa, mutta se toivo ei tänään ole vakuuttava. Miten voi kukaan ohittaa J. Stalinin, ns. oman johdon, rikokset omalle kansalleen, jota muistelee kuin ihaillen. Putinin virhearvio on niin surullista paitsi Ukrainan ihmisille, myös ja ehkäpä nimenomaan venäläisille. Vuosikymmeniksi.
Kiitokset omakohtaisesta muistoistelustasi tänä onnettomana päivänä, ja Viron 104 v. Ukraina on aina jäänyt itseäni, vain sattumalta.
TykkääLiked by 1 henkilö