Sattuma on kuvaajan paras ystävä. Tänään puolen päivän tienoilla kävelin mökkiympäristössä tarkkaillen tapani mukaan luonnon erilaisia ilmiöitä, kuten kuvittelin. Huomasin herukkaperhosen lepattavan lennon tien poskessa. Se asettui kuvattavaksi aina vain sekunniksi tai pariksi ja lähti sitten taas matkoihinsa. Ei kunnon kuvaa taaskaan.
Parin minuutin kuluttua perhonen tuli taas esiin ja lensi edessäni määrätietoisesti kohti tien päässä olevaa ison kuusen varjostamaa kohtaa. Seurasin sitä silmä kovana. Herukkaperhonen asettuikin tällä kertaa sovinnollisesti ja kuvaajan kannalta aika edullisesti, pystysuoralle auringon valaisemalle vaalealle haavan rungolle pää kohti maan keskipistettä. Oliko se vihje? Halusiko herukkaperhonen kertoa minulle jotain?
Pang! Siinä se oli!
Huomasin, että minua tarkkaillaan. Herukkaperhonen asettui sellaiseen asentoon, että tyhmempikin perhosen kuvaaja huomaisi olevansa itse tarkkailun kohteena.
Tarkkaileeko luonto siis minua? Ja jos tarkkailee, niin miksi? Onko luonnolla minulle jokin viesti?
Saattaa tietysti olla että vain kuvittelen.
Pekka Lahti 
Hieno perhonen, ja myös silmä on harvinaisen selkeä! Minä tarkkailen, luonto tarkkailee minua – se on vanhoja henkisen kasvun opetuksia päästä syvempään kokemukseen luonnosta.
TykkääTykkää