Daniil Trifonov, virtuoosi

Pakko se on laittaa tämäkin edellisen arvion perään. Kun kerran näin virtuooseilla hemmotellaan helsinkiläisiä ja muitakin Musiikkitalon vierailijoita. Daniil Trifonovin piti tulla jo kaksi vuotta sitten konsertoimaan Helsinkiin. Pandemia tuli harmittavasti väliin. Hankitut liput sai onneksi korvattua uusilla.

Kaikki ei mennyt senkään jälkeen ihan putkeen. Konsertointi on ilmiselvästi riskibisnes. Pieni epäonni tai sattuma saattaa muuttaa kuviot täysin.

Tämän päiväiseen konserttiin saattoi ostaa liput jo viime huhtikuussa. Kun kuluu muutamia kuukausia, voi käydä niin, että unohtaa hankkineensa liput. Muistiin on jäänyt päällimmäiseksi vain konsertin peruutus ja niitähän pandemian aikana tuli vähän väliä. Kun en muistanut hankkineeni jo liput, ostin uudet. Onneksi sain kierrätettyä liput hyvälle ystävälle.

Tänään ilmoitettiin, että konserttiohjelma oli ”viime hetkellä” vaihdettu. Pelkäsin jo pahinta, mutta aika turhaan. Paikalla kuultujen kuulopuheiden mukaan konsertoijan kyynärpää oli kipeytynyt ja siksi piti vaihtaa pääosa ohjelmassa soitettavaksi aiotuista kappaleista toisiin. Taas piti pelätä pahinta.

Pjotr Tšaikovskin Lastenalbumi sai kuitenkin jäädä. Sepä olikin mielenkiintoinen ja miellyttävä 24-osainen tuttavuus. Siihen kuuluvat mm. osat Sairas nukke ja Nuken hautajaiset. Sen sijaan Robert Schumanin ja Wolfgang Amadeus Mozartin Fantasiat, Maurice Ravelin Gaspard de la nuit sekä Aleksandr Scriabin’in Pianosonaatti no 5 saivat väistyä. Tilalle tulivat Karol Szymanowskin Pianosonaatti no 3 ja Johannes Brahmsin Pianosonaatti no 3, molemmat fyysisesti aika raskaita soitettavia – näin amatöörin näkökulmasta ainakin. Niistä suoriutujalle kyynärpäävaivaisena pitäisi myöntää Tasavallan Presidentin myöntämä Taistelijan malja – ellei se olisi kulttuurisesti banaali ja muutenkin anakronistinen ele. Toinen tapa arvostaa suoritusta on todeta, että vain virtuoosinen pianonsoittajana kykenee siihen.

Daniil Trifonov kumartaa kohteliaasti yleisölle esityksensä päätteeksi. Ylimääräisenä kuultiin vielä Johann Sebastian Bachin klassikkohelmi Jesus bleibet meine Freude (kuva: PL)

Musiikkitalon poistuvaa yleisöä. Milloin seuraava virtuoosi? (kuva: PL)
Advertisement

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s