Ihmisiä telineillä, taitoa ja sinnikkyyttä, pitkiä näkymiä ja isoa kuvaa

Näin eilen ihmisiä telineillä. Siitäpä tulikin mieleeni, että Kaarlo (Kalle) Alvar Päätalo (11.11.1919–20.11.2000) julkaisi esikoisteoksensa ja samalla läpimurtoromaaninsa ”Ihmisiä telineillä” vuonna 1958. Päätalon käyttämänä romaanin työnimenä oli vaatimattomasti ja ei-niin-myyvästi ”Rakennustyömaan arkea”.

Eipä ollut helppo kirjailijan alkutaival. Paraatikustantamomme Otava ja WSOY hylkäsivät käsikirjoituksen tylysti. Perusteluina mm. tällaisia arvioita (wikipedian mukaan): muodoton möhkäle, joka kärsi ratkaisusta kuvata rakennustyömaata ammattilaisnäkökulmasta symbolisuuden asemesta. Seuraavaksi romaanin hylkäsi Tammi, jossa arvion teki kustannusvirkailija Kalevi Sorsa.

Sinnikkään yrittämisen jälkeen vihdoin jyväskyläläisen kustantamon Gummeruksen kaunokirjallisen osaston johtaja Ville Repo (Jyväskylän Lyseon matematiikan opettajani Yrjö Revon pikkuveli) teki myönteisen kustannuspäätöksen ja iski samalla kultasuoneen. Päätalo ei ehkä ollut tehokas myyjä, mutta se ei haitannut koska vastassa oli (sillä kertaa) oivaltava ostaja. Kalle Päätalosta tuli ilmiö ja Gummeruksen ikioma setelipaino. Muut saivat syyttää itseään jonkin tasoisesta osaamattomuudesta.

Nosturin purkutyömaa eilen 15.11.2022 Aleksis Kiven kadulla Helsingin Vallilassa.

Aivan kuten lähtötelineissään horisonttiin tuijottavan aitajuoksijan ei kannata liikaa vilkuilla sivuille, ei kirjailijankaan kannata lannistua mitatöivistä tai lyttäävistä arvosteluista. Viileä arviointi voi kuitenkin olla aloittelevalle kirjailijalle vaikeaa.

Ihmisiä telineillä, tarkemmin sanottuna kaksi rakennusnosturin purkajaa Aleksis Kiven kadulla eilen 15.11.2022. Purkajat tekevät työtään yli 60 metrin korkeudessa meren pinnasta ja noin 50 metrin korkeudella kadun pinnasta. Työpaikalta on pitkät ja isot näkymät, mutta en osaa sanoa kuinka paljon niistä ehtii nauttimaan. Rakennustelineet ja nosturit on kuitenkin tehty purettaviksi. Uusi työmaa ja uusi rakennusurakka odottavat jo jossain muualla. Tässä on juuri menossa nosturin ohjaamon purku. Nosturinkuljettaja saattaa olla edelleen yksi pikkupoikien, nyttemmin varmaan myös pikkutyttöjen toiveammatti. Miten mahtaisi sijoittua nosturin kokoajan ja purkajan työ? ”Kammiostaan korkeasta katselee hän maailman piirii” (Aleksis Kivi, Laulu oravasta).

Kalle Päätalo oli aika tarkkaan äitini ikäluokkaa (ikäero vain 5 päivää). Hän selvisi hengissä mutta pahasti haavoittuneena Kiestingin motista jatkosodassa kesällä 1941. Talvisotaan hän osallistui jo vapaaehtoisena. Tampereen rakennustöissä rakennusmestarina saadut kokemukset näkyvät esikoisteoksessa. Hinku tai kutsumus kirjailijaksi oli kova. Metsätöissä ollessaan hän kuulemma luki Taivalkosken osuuskaupan siivottomassa vessassa salaa Mika Waltarin opaskirjaa ”Aiotko kirjailijaksi?” (HS 20.11.2000)

Laitetaanpa nyt tähän lopuksi kuvat, jossa näkyvät molemmat tämän tarinan sankarit, Kalle Päätalo ja Ville Repo.

Vasemmalla Kalle Päätalo hieman lavastetun tuntuisessa ”rakennustelineympäristössään” ja oikealla Revon perhe koolla ja kuvattavana ehkä viimeisintä kertaa yhdessä. Ville Repo takarivissä oikealla, hänen vieressään veljesten vanhin ja matematiikanopettajani Yrjö Repo ja heidän edessään Yleisradion pääjohtaja Eino S. Repo. (kuvalähteet: Helsingin Sanomat muistokirjoitus 22 vuotta sitten 20.11.2000 ja Eino S. Repo, ”Pihlajanmarjat”, 1975)

Advertisement

3 kommenttia artikkeliin ”Ihmisiä telineillä, taitoa ja sinnikkyyttä, pitkiä näkymiä ja isoa kuvaa

  1. Muistan kirjan oikein hyvin. Gummeruksen johtajalla Mauno Salojärvellä oli tapana lähettää joulutervehdyksenä tuttavilleen tuoreita Gummeruksen kustanteita (mitäs muutakaan). Niin Ihmisiä telineillä tuli meillekin ja pääsin sen uunituoreena lukemaan.

    Liked by 1 henkilö

      1. Kirja julkaistiin 1958 eli olin silloin hiukan toisella kymmenellä. En varmaankaan lukenut sitä silloin, mutta ehkä n. 15 – 16 vuotiaana, jolloin kirjaa arvioi lähinnä teini-ikäisen kokemuksin. En muista olisinko lukenut sitä uudelleen. Mitä jäi mieleen oli rakennusmestarin otteet ja erityisesti eräs ”uroteko”. Tietysti silloiset rakentamistavat olivat paljolti käsityövaltaisia ja omat kokemukset olivat vielä olemattomat, kun aloitin rakennus(sähkö)alalla kymmenen vuotta myöhemmin Aren sähköasennuksen harjoittelijana. Pitäisi varmaan lukea uudelleen.

        Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s