Hömötiainen, älykäs, tyylikäs mutta harvinaistuva lintumme

Hömötiainen eli ”hömötintti” (Poecile montanus) on yksi oudoimpia linnun nimiä. Hömö tuo suomenkielessä mieleen vähän hömelön tai hölmön otuksen. Näyttö hömötintin hölmöydestä kuitenkin puuttuu. Eikä sitä varmaan koskaan saadakaan. Lintu on päinvastoin omaan elinympäristöönsä vuosisatojen kuluessa hienosti sopeutunut ja sitä taitavasti ja älykkäästi hyödyntävä.

Nimen etymologia on hämärän peitossa, koska sen antoi Johan August Malmberg (myöhemmin Aukusti Juha Mela) jo 1800-luvulla kirjassaan Fauna Fennica (1872) sen enempiä perustelematta. Hän kuitenkin etsi tarmokkaasti suomenkielisiä vastineita vieraskielisille linnuille. Innokas lintumies Samuli Haapasalo, jonka 1980- ja 1990-luvuilla tunsin paremmin liikenneministeriön hallitussihteerinä, arvelee, että sen ”äänellä ja päälakikalotilla täytyy olla vaikutus, erikoiseen suomen kielen erityisiä vokaaliominaisuuksia osoittavaan nimeen. Äänessä ja nimessä on vahva metsäinen öön korostus: hömötiainen!”

Hömötiainen kovertaa vaatimattomalla nokallaan pesäkolonsa lahoon lehtipuun kantoon tai pökkelöön. Lintu on vuonna 2019 luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi, koska sopivia pesäpaikkoja on lähinnä avohakkuiden takia entistä vähemmän. Näin todetaan tuoreessa Oulun yliopiston tutkimuksessa, joka perustuu kymmeniä vuosia kestäneeseen seurantaan. 2000-luvulla hömötiaisen elinolosuhteet ovat taantuneet kovalla vauhdilla. Vielä 1960-luvun lopulla se oli peräti neljänneksi runsain lintulajimme. Avohakkuiden negatiivinen vaikutus voi kestää jopa 30 vuotta. Sama vaikutus on harvennushakkuilla, jos lahot lehtipuut ja pökkelöt eli hömötiaisen pesimäpuut samalla poistetaan. Koska hömötiainen on kohtuullisen pienen reviirin paikkalintu, sen elinpiirin tuhoutuminen näkyy heti siinä, että lintua ei maisemissa enää näy.

Pesintää voi avustaa nostamalla kaatuneita lahopuita pystyyn tai nojalleen toista puuta vasten. Tämäkin on ennallistamista.

Kaivoin omista lintukuvistani viimeiset hömötiaisen kuvat kesämökin ympäristöstä (Utista). Ne ovat vuodelta 2017. Kolme vuotta aiemmin vieressä kaadettiin vanha metsä useamman hehtaarin kokoisena avohakkuuna. Siinä menivät hyvät sieni- ja mustikkametsät ja aika suuri määrä hömötiaiselle tärkeitä lahokantoja ja pökkelöitäkin.

Hömötiainen järvenrantapöseikössä Utissa marraskuussa 2017. Viimeisessä kuvassa hömötiaispari. Hömötiaista on helppo kuvata, koska se on aika peloton, kuten muutkin tiaiset.

Hömötiaisen ulkoasu on minimalistinen, mutta tyylikäs. Mustaa, harmaata ja valkoista. Lintu ei väreillä koreile. Hömötintin päässä on musta baskeri tai baretti (joka edestä päin katsoen näyttää kalotilta), joka jatkuu niskapuolelle pitkähkönä huivina, lettinä tai ehkä leveänä nauhana vähän merimieslakin nauhojen tai davy crockett -hatun hännän tapaan. Kaulassa on tietysti tyylin sopiva musta rusetti tai solmuke, ehkä jopa silkkinen plastron. Selkäpuoli on keskiharmaa ja väri jatkuu siipiin ja pyrstöön, joissa on vaaleanharmaat juovat, aivan kuin saketin housuissa. Vatsapuoli on vaaleanharmaa, melkeinpä valkoinen. Puhtaan valkoiset posket tuovat mieleen valkoisen paidan pystykaulukset ja nostavat vieressä olevat harmaan eri värisävyt hyvin esiin. Gentleman tai gentlewoman!

Koiras ja naaras hömötiaiset eivät ulkonäöltään toisistaan juuri eroa tai ainakaan sellaista kuvausta en ole mistään lukenut. Mutta jos näkee muniaan hautovan hömötiaisen, tietää nähneensä naaraan. Zii zii zii.

lintukuvat: tekijä

kirjalliset ja nettilähteet: 

Satu Kumpula, Emma Vatka, Markku Orell ja Seppo Rytkönen, Effects of Forest Management on the Spatial Distribution of the Willow tit (Poecile montanus), Forest Ecology and Management Vol 529, 1 Feb 2023.

Samuli Haapasalo, Tii tii tiainen, Maahenki 2017.

wikipedia/hömötiainen

Luontoportti/hömötiainen

Advertisement

6 kommenttia artikkeliin ”Hömötiainen, älykäs, tyylikäs mutta harvinaistuva lintumme

  1. Moi Pekka,
    Hyvää vuodenjatkoa ja Kiitos jutusta. Sai minutkin – satunnaisen lintukuvaajan, mutta säännöllisen talviruokkijan – aktivoitua näin uudenvuodenaamupäivänä. Meillä pyörii tuo peloton otus lintulaudalla ja sen alla jaloissa piilopirtillä Sälinkään Siperiassa. Kotus toteaa, että hömö sana merkitsee ajattelematonta tai typerää. Siis typerän rohkeaa kai tässä tapauksessa. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että viisashan tuo hömötiainen on. Ei se koiran jalkoihin mene pyörimään. Syitä uhanalaisuuteen en ole aiemmin paljon pohtinut. Mutta nyt kun aloititte siitä jutustelun tuli heti mieleen – Pressan uuden vuoden puhetta odotellessa – Suomen valtion metsäverotus: Ensin valtio piti pinta-alaverolla, joka tuki puunkorjuun ja metsänkasvatuksen teollistamista, puunsaannin turvattuna mekaaniselle ja kemialliselle puunjalostusteollisuudelle. Sitä varten tarvittiin päätehakkuisiin johtavaa metsänhoitoa. Eli meidän maallikoiden kielellä avohakkuita. Niiden ”jalanjälki” on monipuolisesti mittava. No – Kuten Raaseporin ympäristöpäällikkö Gustav Munsterhjelm minulle Perniön yhteismetsän ranta-asemaavan laadinnassa noin 20 vuotta sitten opetti – aukkoja voi olla monen kokoisia. Laitoimme kaavaan määräyksen ettei saa olla yli 0,5 ha. Myimme sen yhteismetsälle toteamalla, että shakkilautaefektiä emme pysty määräytksellä estämään, vaikka toivomme ettei metsää niin käsitellä. Silloin, kun rantakaavaa laadittiin oli jo siirrytty myyntiveroon ja vapautettu metsät pinta-alaverosta, joiten markkinat huolehtivat puunkorjuun määrästä. En tiedä vaikutusta hömötiaisten uhanalaisuuteen. Olen vaan hemmetin iloinen, kun yksi niistä pyörii jaloissa lintulautaa auringonkukansiemenillä tätettäessä.

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos Harri! Hyvä kun kaivoit esiin Kotus-tietoa. En itse älynnyt mennä syvemmälle sananselitykseen. Nyt kun provosoit, löysin myös ”hömön” alueriippuvia merkityksiä Suomen murteiden sanakirjasta: suurikokoinen, komea tms. Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Kainuussa, typerä, huolimaton tms. Pälkjärvellä ym., vesihöyry Aitolahdessa ja Teiskossa, tunnoton Kuopiossa, petos tai vääryys Nilsiässä, tyhjä puhe Kuhmossa. Hömöttäjä on taivaanvuohi Tarvasjoella ja tyhjännauraja Vesannossa. jne. Sana on niin herkullinen, että sitä on käytetty todella monessa merkityksessä. Murresanakirja on muutenkin aarreaitta.

      Tykkää

  2. Huomasin tuon hömötiaisuutisen HS:ssa, ja välillä poimin sieltä myös alkuperäisen artikkelin (ja luen kunnolla jos OA). Nyt juttu vielä odottaa, kiitokset linkistä! Työ näyttää ihan ok+, perustuakseen +/- suunnittelemattomiin ekologisiin seurantoihin – joskus onnenkantamoisesti hyödyllisiäkin. Parempi varmuus selitykselle löytynee siitä, mikä on se aineisto mihin verrataan esim. viimeistä 10-20 vuotta.
    Avohakkuut jäivät maan huonoksi tavaksi sotakorvausten maksujen jälkeenkin. Kauan jatkuivat – ns. isot avohakkuut meillä (50-70 v) – ennen kuin hömötiainen nujertui, lähes koko eteläisessä Suomessa. Jos pääselitys. Muutos laajojen avohakkuiden lopettamiseksi on onneksi jo alkanut; luulisin että nk. pienaukkohakkuut jäävät. Nehän luovat positiivista reunavaikutusta metsäverkkoon.
    Seuraan vähintään puoliaktiivisesti metsäsektoriimme kohdistuvaa keskustelua, vaikka en kummonen metsänomistaja olekaan (noin 1,5 ha, kaikki pökkelöt saaneet lahota). Ei taida olle aina herkkua olla sillä alalla töissä, aikoina kun lunta tulee tupaan usein. Siksi myös, siis seuraan, koska kolme lapsistani on sillä suunnalla töissä, yksi ihan perinteinen yhtiön metsäherra.
    Onnellista uutta vuotta, tv. Ami

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos kommentista! On todella tärkeää arvioida kriittisesti kaikkea julkaistua tutkimusta. Sen verran tarkoitushakua löytyy yhdestä jos toisestakin tutkimuksesta. Toivottavasti ehdit paneutua artikkeliin. Minulla ei siihen ole mahdollisuuksia tai osaamista, eikä ainakaan aikaa. Luulenpa kuitenkin, että tässäkin tapauksessa törmätään taas kerran tilastollisen korrelaation ja kausaliteetin väliseen rajanvetoon. Samanaikaisuus, peräkkäisyys ja sama tai läheinen paikka antavat hyviä vinkkejä siitä mistä syitä kannattaa etsiä, mutta syy-seuraussuhde löytyy vasta luonnontieteiden (fyysis-kemiallis-biologisten ilmiöketjujen) kautta. Ihmisen vaikutusta (esimerkiksi päätöstä hakkuiden suorittamisesta tietyllä tavalla) selittävät lisäksi psyykis-sosiaaliset-taloudelliset ilmiöt, mutta niistä tässä tutkimuksessa ei kai ollut kyse.

      Tykkää

  3. Samoja havaintoja myös Kuhmoisissa. Hömötiainen on mielestäni rohkein ja uteliain tinteistä. Metsässä pysähtyessä kesken hiihtämisen hömötiainen laskeutui usein suksenkärjelle ihmettelemään ”omituista otusta” ja toinen toiselle suksenkärjelle. Tätä ei enää muutamana viime vuonna ole päässyt kokemaan.
    Pyrstötiainen on toinen suosikeistani. ”Varrellinen pingispallo” kieppuu parvena yleensä koivussa urpuja(?) napsimassa. Ja hetken kuluttua koko peloton parvi pölähtää eteenpäin.
    Hyvää vuodenvaihdetta ja tulevaa vuotta 2023!

    Liked by 1 henkilö

    1. Hömötiaiset suksenkärjillä on varmaan erikoinen kokemus – ja kuva voisi olla vuoden kuva. Pyrstötiaiset tosiaan pölähtävät paikalle ja lähtevät melkein saman tien. Hätäisiä vaeltajia. Sen kerran kun Utissa näin, en ehtinyt edes kameraa ajatella. Etelä-Ranskassa sain kerran kuvattua.

      Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s