Sattuneista syistä (joko taas?) plarasin Albert Edelfeltin kirjeitä äidilleen Kansallisarkiston suunnattoman ja pohjattoman arvokkaista kokoelmista Pariisin ajoilta. Sattui silmiin tämmöinen ajatusten purkaus, jossa on jotain tuttua.
”Pariisi 13 huhtikuuta 1888
…Muutoinkin poliittinen taivas näyttää hyvin pilviseltä ja uhkaavalta. Tuo Boulanger, joka suurin askelin pyrkii kohti diktatuuria, tekee kaikki ihmiset aivan hulluiksi. Hän on kaikkien mahdollisten seikkailijoitten, irtoväen (johon lasken kuuluvaksi kaikkien yhteiskuntaluokkien boulevardierit [bulevardeilla käyskentelijät]), roikaleiden, sotilaiden ja journalistien suosiossa, mikä on täysin käsittämätöntä. Hänen kansansuosionsa on ja pysyy, se on varmaa, ja kaikkien eri suuntauksien lehdet saattavat vain todeta sen. Jos hän tahtoo (ja hänhän tahtoo) jonakin päivänä kumota koko tasavallan ja siinä samassa parlamentarismin ja vapauden ja kaiken, niin hän voi sen tehdä paremmin kuin Bonaparte, ja, Luoja nähköön, Bonaparte oli sentään toisenlainen mies. Koskaan en olisi uskonut, että ranskalaiset (roskaväki, suuri enemmistö) olisi niin päätöntä ja orjamaista sukua kuin he näinä päivinä osoittavat olevansa.
Kuka maksaa viulut, sitä kysyvät kaikki järkevät ihmiset. Ja kaikkien näitten Boulanger’n kunniaksi julkaistujen luvuttomien lentolehtisten, sanomalehtien, piirustusten, laulujen täytyy tulla maksamaan satoja tuhansia. Työläisille jaetaan miljoonia kokardeja, joissa lukee “eläköön Boulanger”. Ja miksi, miksi nämä hirveät pilat vetoavat kansaan? Niin, sitä on mahdotonta tietää — sillä eivät kai ihmiset voi tosissaan uskoa, että hän pystyy tekemään kaiken sen mitä hän lupaa, tekemään työläiset onnellisiksi, ottamaan takaisin Elsass-Lothringenin ja toteuttamaan kaikki ne uudistukset, joiden on määrä muuttaa Ranska Eldoradoksi.
Se on surkeaa ja naurettavaa. Merkillepantavaa on se, että minä en tunne yhtäkään boulangistia, mutta kaikki alemmat luokat ovat hänen kannattajiaan. Nykyään pilkataan avoimesti tasavaltaa “le parlamentarisme impuissantia”, “le gouvernement faiblea” [voimatonta parlamentarismia, heikkoa hallitusta] j.n.e. Jos Boulanger pääsee siihen aasialaismalliseen absoluuttiseen valta-asemaan, johon hän tähtää, niin meillä syttyy täällä sota. Preussi ja Saksahan olisivat hulluja, jolleivät ne yrittäisi nujertaa sellaista paasaajaa.
Me kärsimme psyykkisestä häiriöstä, tästä epidemiasta, joka on saanut boulangismin nimen, pystymättä tarkastelemaan sitä uteliaiden ja hämmästyneiden sivustakatsojien tapaan. Kuitenkin kiihtymys on niin suurta, että esimerkiksi Gallén ja Järnefelt melkein pääsivät hengestään eräässä olutpaikassa sen tähden, että he (typerää kyllä) olivat sanoneet jotain vähättelevää tästä rahvaan epäjumalasta. Järnefelt sai olutkolpakon kalloonsa ja Gallén tikariniskun kasvoihinsa — se ei onneksi ollut vaarallinen. 200 raivoavaa villiä kävi heidän päälleen ja joku noista roistoista oli sitä paitsi aseistettu. Ja jos tämä Boulanger edes olisi jotain. Hän on valehtelija, yksinkertainen olento, joka ei ole pannut rikkaa ristiin sen eteen, että hänestä tulisi todellinen ihmiskunnan sankari. Hyi millaista roskajoukkoa ihmiset ovatkaan! Mitä pidempään elän, sitä enemmän alan vihata tuota suurta enemmistöä, joka aina edustaa kaikkein alhaisinta, kurjinta, ruminta muutenkin jo rumassa ihmisluonnossa.
Tänään saimme kutsun päivällisille Lewenhaupteille keskiviikoksi 18. huhtikuuta.”
(Kansallisarkiston tarjoama konekäännös ruotsista ja ranskasta suomeksi)
Kirjeissään Edelfelt kertoo usein keskeneräisistä teoksistaan, tiedossa olevista tilauksista, tapaamistaan henkilöistä ja elinympäristöstään. Kiinnostavaa luettavaa. Tässä kirjeessä Edelfelt mainitsee työstävänsä teostaan miehen lailla vaikka itse niin sanookin (”arbetat som karl, fastän jag sjelf säger det”) ja sanoo olevansa tyytyväinen Lydian päähän (”Lydias hufvud är nu så godt som färdigt”). Kyseessä luonnos teokseen ”Horatius ja Lydia”, josta verkosta löytyy myös vuonna 1886 valmistunut öljymaalaus.
Georges Boulanger (suomeksi Yrjö Leipuri) oli ranskalainen kenraali, oikeistolainen populisti ja nationalisti, joka vastusti kolmatta tasavaltaa. Yhdeksän kuukautta Edelfeltin kirjeen jälkeen Boulanger valittiin tammikuussa 1889 (134 vuotta sitten) uudelleen edustajankamariin Pariisin vaalipiiristä ja voitti vastaehdokkaansa suurella enemmistöllä. Hän sai kuitenkin syytteen valtiopetoksesta, pakeni maasta ja teki itsemurhan Brysselissä vuonna 1891.
Katselipa itään tai länteen, pohjoiseen tai etelään tai myös armaaseen kotimaahamme, näkyy olevan boulangisteja liikkeellä. En ole taipuvainen synkistelyyn, mutta menoa voi hyvin katsella edelfeltiläisten mustien lasien läpi.
No kun ei kutsua lewenhaupteilta kuulu, kutsummepa itse itsemme paikallisen metropolin taiteilijaravintolaan ja katsotaan selviämmekö ilman kolpakoniskuja ja veitsenheilutuksia. Ruokailuvälineitä toki kutsutaan aseiksi ja sellaisina niitä on useinkin käytetty.
Ai niin, ne sattuneet syyt paljastuvat seuraavassa jutussa jos sen tässä melskeessä ehtii valmistella. 10 pistettä, jos arvaatte oikein.
Kirjelähde:
Pekka Lahti 
Yksi kommentti artikkeliin ”Terveisiä metropolista”