Sattuneesta syystä tulin tarkistaneeksi mitä lauluvihkossani 1950-luvun lopulta oikeasti luki. Olin silloin 8-vuotiaana (1956-57) Jyväskylän keskuskansakoulun III B -luokalla. Laulunopettajani oli aika erikoinen persoona, säveltäjä Jaakko Linjama.
Syystä tai toisesta usein tunnin alussa jonkun oppilaan piti hakea Linjamalle pullollinen maitoa kadun toisella puolella olevasta Liimataisen kaupasta. Minäkin sain vuorollani tämän luottamustehtävän.
Sattunut syy oli runoilija, taiteen akateemikko Kirsi Kunnaksen kuolema eilen 8.11.2021. Yksi naamakirjakavereistani muisteli tänään Herra Pii Poo -runoa ja minä reagoin muistelemalla sitä, kun laulunopettajani Jaakko Linjama oli teettänyt meillä kotiläksynä ao. runon ensimmäisen säkeistön. Runo piti kirjoittaa lauluvihkoon, mukaan sai piirtää haluamiaan kuvia, mutta ennen kaikkea se piti opetella ulkoa.
Lauluvihkoni aukeama, johon olen jäljentänyt Kirsi Kunnaksen runon Herra Pii Poo runokirjasta Tiitiäisen satupuu (1956). Samalla olen saanut tilaisuuden jäljentää Maija Karman kuvituksesta itsensä taikurin, herra Pii Poon Vespansa selässä. Myös runon lopussa oleva yllättävä tapahtuma jossa juna ajaa Herra Pii Poon yli on myös tärkeänä kuvituksena juuri ja juuri mahtunut sivun alalaitaan. Tällä aukeamalla näkyy myös Linjaman jakamia mustalla musteella kirjoittamia ”mestarimerkkejä”, vasemmlla sivulla tekstin kohdalla ”10 m” ja piirroksesta lisäksi ”2 m”, oikealla sivulla tekstistä ”6 m” ja lausunnasta ”50 m”. Löin laulunopettajani hepnaadilla.
Jäljentämäni runon teksti poikkeaa muuten muutamassa kohdassa siitä, mitä yleisesti tunnetaan. Omassa versiossani esiintyy yllättäen Herra Pii Poon saappaat, joita myöhemmät versiot eivät tunne. Muitakin pienehköjä eroja on, esimerkiksi sanoissa ”ajeli” vs. ”kulki”, ”Sillä” vs. ”Näes” tai pienten ja isojen kirjaimien käytössä.
Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuussa julkaistu Herra Pii Poo runoaukeama, jossa myös Maija Karman kuvitus. Alkuperäisen runokirjan ensimmäinen painos on julkaistu 1956, mutta tämä kopio joka löytyi netistä on ilmeisesti jostain paljon myöhemmästä painoksesta.
Se nyt jää askarruttamaan, että onkohan lauluvihkoni versiossa kyseessä se alkuperäinen 1956 Tiitiäisen satupuussa julkaistu runo, jota on sittemmin uusissa painoksissa paranneltu hieman uuteen muotoon? Todella suositusta runokirjastahan on otettu vähintään 50 painosta, joten ainakin tilaisuuksia muunteluun tai paranteluun on ollut. Itse asiassa, jos olisin ollut Kirsi Kunnas tai hänen kustannustoimittajansa olisin minäkin poistanut saappaat, jotka vievät runossa turhaan ajatuksia sivuraiteille. Ja onhan ”näes” ja ”kulki” rikkaampia ilmaisuja kuin puisevat ”sillä” ja ”ajeli”. Sitäpaitsi harmillinen loogisuusvirhe tuli samalla korjattua: Herra Pii Poo tietysti ensin kulki Espalla ja vasta sitten lähti ajelemaan vespallaan.
Runojen parantelu jälkikäteen ja uusissa painoksissa on ymmärrettävää, hyväksyttävää ja aika tavallistakin. Runoja lainatessa ja varsinkin niitä kehuessa tai haukkuessa on vain oltava tarkka selittelyissä ja lähdeviitteissä. Käännösten parantelu lienee vielä tavallisempaa. Aale Tynni käänsi Guillaume Apollinairen runon Mirabeaun silta (1912) kolmeen kertaan, ja tulos parani joka kerta. Kirjallisuustutkijan ja -arvostelijan kannalta on kiintoisaa yrittää selittää mistä muutokset johtuvat ja ehkä arvioida myös sitä oliko muutos parannus vai huononnus.
On tietysti sekin mahdollisuus, että me oppilaat olemme saaneet vihkoihimme jäljennettävän runon Jaakko Linjaman kautta, joten muunnos on, ainakin teoriassa voinut tapahtua siinä välissä. Siihen vaihtoehtoon, että olisin itse keksinyt saappaat runoon, en usko. Joku pieni kirjoitusvirhe voisi hyvin olla omani. Jos jostain antikvariaatista tai kirjastosta löytyisi vuoden 1956 painos, niin asian voisi tarkistaa. Ehkä sellainen vielä jostain putkahtaa eteeni.
Tässä itse kunkin vertailtavaksi puhtaaksikirjoitettu lauluvihkoni versio (vasemmalla) ja myöhemmissä painoksissa julkastu versio (oikealla). Lauluvihkoversio on kirjoitettu tilaa säästäen kahdelle pienen vihkon sivulle mikä on johtanut runon graafisen tekstinasettelun hylkäämiseen, ilmeisestikin tarpeettomana. Tekstin sisältöhän on tärkeintä ja sitten kuvitus. Yllä olevaan lauluvihkoversioon olen vertailun helpottamiseksi palauttanut samannäköisen tekstiasettelun kuin julkaistussa runokirjassa.
Lauluvihkoversiossani oleva säkeistöjako johtuu luultavasti siitä, että Jaakko Linjama antoi varmaan kohtuullisuussyistä kotiläksyksi vain ”ensimmäisen säkeistön” ulkoa opettelun. Koska olin niin innostunut runosta, opettelin sen saman tien kokonaan ja lausuin myös luokassa. Linjama yllättyi silminnähden ja lätkäisi vihkooni 50 mestarimerkkiä. Hänen kannustavaan opetusmenetelmäänsä kuului mestarimerkkien jako. Papukaijamerkistä en Jyväskylässä kuullut mitään.
P.S. 15.11.2021
Kävin tarkistamassa Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuun vuoden 1956 ensipainoksen Kansalliskirjastomme erikoislukusalissa. Siellä olen aiemminkin käynyt lukemassa kirjaharvinaisuuksia joita en ole muualta löytänyt. 1980-luvulla lukemisen alla olevia kirjoja säilytettiin öisin ns. rautakaapissa, josta lukusalin valvoja ne aina pyydettäessä haki esiin. Nyt tilatut kirjat ovat erikoislukusalin erityishyllyissä itse lukupöydille haettavissa. Koko sali on jatkuvan valvonnan alla. Samalla tarkistin myös painokset 2, 3, 4 ja 6. Kaikki olivat identtisiä, kansia ja sisällysluetteloa myöden. Kirsi Kunnaksen jäljiltä saappaat eivät siis näytä vihkooni ilmestyneen. Mistä sitten? Arvoitus jää toistaiseksi ratkaisematta.
Pekka Lahti 