Patricia Kopatchinskaja, virtuoosi

Patricia Kopatchinskaja lähes vuosi sitten 26.11.2021 ja eilen 1.9.2022 samassa paikassa (Musiikkitalossa), mutta nähdäkseni eri viululla ja entistä paremmilla taidoilla. Virtuoosisesti.(kuvat: PL)

Eilen oli vuorossa barokkimusiikin (Vivaldin 1678–1741) ja kuuden italialaisen nykysäveltäjän (s. 1947–78) teoksien jännittävä kimara.

Patricia paranee vuosi vuodelta, jos mahdollista. Ja hän jos kukaan saa viululla aikaan sellaisia ääniä, jota ei uskoisi viulusta löytyvän. Nykymusiikkisäveltäjien tuotannosta löytyy sellaista kekseliästä äänimaisemaa, josta löytää helposti keskustelua ja muuta puhetta, jopa tarinointia. Kuiskauksia ja jupinaa. Hiekkaista rahinaa, rätisevää mekanismien resonointia ja vaikka mitä. Niiden lisäksi tietysti myös perinteisemmin linnunlaulua ja muita luontoääniä. Säveltäjillä luomisen iloa, kuulijalla löytämisen iloa.

Virtuositeetti on paljon käytetty ja kulunut käsite. Usein sitä käytetään (itse muiden mukana) hetken innostuksen vallassa ehkä liian kevein perustein. Olenko vielä eilisen lumoissa kun väitän Patriciaa virtuoosiksi? Niin vaivatonta, luontevaa ja pakottamatonta soittoa. Aivan kuin Patricia olisi syntynyt viulu ja jousi kädessään ja puhumisen sijasta päättänyt sanoa sanottavansa viululla. Sehän riittää. Muut saavat vapaaasti olla ihan muuta mieltä, jos kehtaavat.

Patricia Kopatchinskajan kanssa yhteistyössä oli italialainen barokkiorkesteri Il Giardino Armonico (Harmoninen puutarha), jonka kapellimestari Giovanni Antonini (oikealla) hallitsi johtamisen ohella myös eri kokoisten nokkahuilujen soiton, hänkin taiturillisesti. Esitetyistä nykysävellyksistä neljään kuului viulujen ohella nokkahuilu. (kuva: PL)

P.S. 3.9.2022. Hesarin musiikkikriitikko Hannu-Ilari Lampila kirjoitti tänään konserttiarviossaan Patricia Kopatchinskajan käyttämästä viulusta näin: ”Kopatchinskaja on tunteen hehkulla, taituruudellaan ja taikatempuillaan valloittava viuluvelho. Hän soitti ilmeisesti napolilaisen Ferdinando Caglianon [p.o. Gaglianon] noin vuonna 1780 rakentamalla viululla. Sen laaja sävyasteikko ulottuu salaperäisestä, pehmeästä laulavuudesta räväkkään forteen ja rätisevään tulitukseen.” Tämä viulu tosiaan mainitaan eräällä viulustista kertovalla nettisivulla, jossa se mainitaan hänen käyttämäkseen erityisesti periodimusiikin soittamisessa. Siitähän toissapäivänä juuri oli kysymys. Edellisenä vuonna Patricia käytti torinolaisen Giovanni Francesco Pressendan vuonna 1834 rakentamaa viulua, joka on helppo tunnistaa ulkonäkönsä perusteella (ks. jutun ensimmäisen kuvan vasemman puoleinen kuva). Lampila toteaa myös: ”Vivaldin konserttojen improvisoiduissa kadensseissa Kopatchinskaja päästi mielikuvituksensa ja rajattoman taituruutensa valloilleen ja harhaili joskus aivan outoihin, moderneihin sfääreihin, kerran Balkanillekin, ehkä synnyinmaahansa Moldovaan.” Huomasin ilahtuneena aivan saman balkanilaisen viittauksen. Hienoa, että barokkimusiikkiin on lupa kytkeä muitakin musiikkiperinteitä jopa jazzahtavia improvisointeja ilman nirppanokkaista arvostelua. Säännöt on luotu rikottaviksi.

Advertisement

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s