Euroopan hullu vuosi 1968, 50 vuotta sitten OSA IV 31.3.2019

(OSA I 21.8.2018, OSA II 5.10.2018, OSA III 8.2.2019, OSA V 28.4.2021)

50 vuoden ympyrä sulkeutui marraskuussa 2018 kun tapasimme Jyväskylässä. Puoli vuosisataa sitten huusimme “Hyvästi Jyväskylä!” Kirkkopuiston kohdalla.

Nyt 50 vuotta myöhemmin totesimme samassa paikassa Kirkkopuistossa: Kiva nähdä taas, Jyväskylä!

Tapahtuman dokumentoi myös paikallinen maakuntalehti Keskisuomalainen Meidän juttu -palstallaan (Keskisuomalainen 23.2.2019, s. 52). Kuva on tekstistä poiketen otettu kamerallani ja liipasinta painoi satunnainen, tuntemattomaksi jäänyt ohikulkija.

Pari huomiota lehtijutusta:

1) Kuvan peruselementit olivat samalla paikalla jo 30.7.1968 kun retkemme alkoi. Taustalla komeilee keskustan merkittävin maamerkki jo vuodesta 1880 alkaen, kaupunginkirkko (L. I. Lindqvist). Hieman varjoon kuvassa jää valitettavasti hieno,  nuorta Minna Canthia esittävä pronssipatsas (Pauli Koskinen 1962).

Vasemmalla Minna Canth noin 21-vuotiaana vasta naimisiin mentyään valokuvassa noin vuodelta 1865 Jyväskylän seminaarin aikoina. Oikealla aika lailla samanhenkinen Pauli Koskisen patsaan Minna Canth, joka on nimetty ”Nuoreksi uneksijaksi”. Koskisen patsasta on syytä kehua. Uneksijan lisäksi katseesta löytyy myös itsetietoisuutta ja näkijää. Jyväskylän seminaaria käydessään Miinu Johnson, sittemmin Minna Canth oli saman ikäinen kuin me vuonna 1968. Kasvokuvat ovat tässä osasuurennoksia alkuperäisistä (lähteet: wikipedia ja Jyväskylän taidemuseo)

2) Keskisuomalainen viittaa otsikossaan ”lyseolaisiin”, koska paikalliset ovat syystäkin ylpeitä ”maailman vanhimmasta suomenkielisestä oppikoulustaan”, nyt jo 160-vuotiaasta Suomen Ateenan keskeisestä instituutiosta. Mutta mitä tekee Jyväskylän kaupunki 117-vuotiaalle rakennukselle? En tiedä, mutta tietääkö kukaan mukaan? Nyt jo yli viisi vuotta rakennus on ollut lähes täydellisessä paitsiossa, käyttämättömänä. Jyväskylän Lyseon lukion opetus on sisäilmaongelmien takia siirretty jo vuoden 2014 alusta väistötiloihin (ks. myös juttuni 26.11.2018). Voiko sisäilmaongelma olla niin erityinen että se paranee vain hautomalla ja odottamalla? Toivottavasti olen turhaan huolissani.